Lähtö oli Central Stationin lähettyviltä ja olin paikalla hyvissä ajoin. Samaan aikaan oli myös saman lafkan järjestämän laskettelureissun lähtö, joten siinä kyselivät kaikilta että kiinnostaako lumilautailu vai surffaus. Sydneystä matkaan lähti 30 henkeä ja matkan varrelt Newcastlesta napattiin 7 tyyppiä lisää. Alkumatka sujui rauhallisissa merkeissä, mutta kun pysähdys bottle shopissa saatiin tehtyä ilo irtosi aivan toisella tavalla.
Matka kesti 6,5h ja määränpää oli nimeltään Crescent Head. Täältä voi katsoa paikkaa Google Mapsista.
Kun vihdoin päästiin perille, heitettiin tavarat nopeasti kämppiin sisälle ja siirryttiin nuotiopaikalle istumaan iltaa ja tutustumaan ihmisiin. Leirillä oli myös tiukat säännöt, jotka oli teemaan sopivasti kirjoitettu surffilaudan pohjaan ruokailualueen vierelle:

Ilta venähtikin useilla vähän pitkäksi ja 07:30 herätys seuraavana aamuna oli aika kova pala :)
Aamiaisen jälkeen jaettiin märkäpuvut ja lähdettiin surffauspaikalle noutamaan laudat ja aloitettiin ensimmäinen oppitunti. Ennen sitä napattiin rannalla pakollinen ryhmäkuva:
Tosiaan jaetuissa märkäpuvuissa oli kirjoitettu kaikille persoonallinen nimi etumukseen. Joukossa oli mm. Serial Shagger, Jaws, The Muscle Man, Syphallis, Carpet Licker ja kun mulle tietysti annettiin yksi isoimmista puvuista niin sain tekstin Fat boy would you like sum cake :)
"Oppitunnilla" perustekniikat ja jutut käytiin nopeasti läpi.
Ei tosiaan surffaus mitään rakettitiedettä vaadi, todella yksinkertaista teoriassa. Siksi hypättiinkin varsin pian mereen ja aloitettiin harjoittelu.
Teoria on tosiaan yksinkertaista, mutta ei se sitten vedessä toimikkaan niin helposti kuin kuivalla maalla :) Pystyyn nousemista pääasiassa vain harjoiteltiin ja sitä on helpointa tehdä ns. valkoisilla aalloilla. Valkoinen aalto on siis se, joka tulee aallon murtumisen jälkeen. Ei näytä juuri miltään, varsinkaan kuvissa, kuten seuraavista otoksista näkee.
Tottakai sitä piti yrittää myös vihreelle aallolle päästä vähän väliä, mutta sen homman resepti näkyy seuraavasta kuvasarjasta:
Siellä aallon pyörityksessä sitten vietettiin muutama sekunti. Helpoiten siitä tosiaan selvisi olemalla ihan rennosti ja antaa aallon viedä. Vähän aikaa pyöritään ympäri, mutta kun rauhassa odottaa niin jostain suunnasta tulee pinta vastaan. Kaikenlainen räpiköinti on täysin turhaa kun ei sitä tosiaan tiedä missä päin on pohja ja missä pinta :)
Ei oltu kuitenkaan ainoita aalloilla leikkiviä vaan seuraan liittyi kolme delfiiniä. Tuli nähtyä sitten sekin elukka luonnossa :) Bussin ikkunasta bongattiin myös koala ja joku pienoiskenguru. Omituisin elukka oli kyllä rannalle ajautunut pallokala. Oli jommosen iso, noin pään kokoinen jöllikkä:
Uskomattoman rankkaa hommaa kyllä tuo surffaus. Yhtään ei voinut puoliteholla mennä sillä ensinnäkin piti taistella aaltoja vastaan että pääsi edemmäksi ja sitten nopea surffaus(yritys). Iteltä ainakin loppu voimat intoa ennen, ja sitten hommasta ei enää tullutkaan mitään. Ei jaksanut kunnolla nostaa itseään pystyyn tai tapella aaltoja vastaan. Ja jos ei oikeasti tee töitä niin sitä ei etene yhtään mihinkään. Jokaista aaltoa vastaan pitää hyökätä tai muuten se vetäsee laudan ja äijän taaemmaksi kuin mistä aloitti.
Välillä kouluttajat pitivät taukoa meidän neuvomisesta ja kävivät näyttämässä miten aalloilla voi mennä, jos homman osaa:
Kouluttajat olivat poikkeuksetta aivan uskomattoman pirteitä ja energisiä tyyppejä. Saivat kyllä kaikki väkisinkin hyvälle tuulelle, ja osasivat itse kouluttamisenkin kiitettävästi. Tässä pari kuvaa heidän pelleilystä:
Kouluttajien lisäksi meille piti seuraa aivan hulvaton ja ylienerginen koira Scrubby, kuvassa kerrankin paikoillaan eikä työntämässä palloaan meille heitettäväksi.
Kun Scrubby huijattiin laudan päälle niin sehän surffasi paremmin kuin suurin osa meistä :)
Aamupäivän session jälkeen palattiin kämpille syömään lounasta ja lepäilemään.

Lounastauolla oli myös aikaa käydä napsimassa rannasta kuvia. Vähän sääli ettei aurinko paistanut kunnolla niin jäi vähän haaleiksi kuvat.
Iltapäivällä jaksoi sitten taas surffailla vähän lisää. Napattiin samalla myös toinen ryhmäkuva, tällä kertaa isoin ihmiskasa mikä on Mojo Surfin leireillä nähty:
Painoi kyllä kropassa aamupäivän räpellykset, joten jäi kaikilta lyhkäsemmäksi reissuksi. Takaisin leirissä saatiin illalliseksi oikein mainiota grillisafkaa ja sen jälkeen siirryttiinkin illanviettoon.
Kaikilla oli kuitenkin rankka päivä takana ja suurinosa joutui luovuttavamaan puoleen yöhön mennessä, mukaanlukien meiän porukka. Mukavaa kuitenkin oli nuotiopaikalla istuskellessa.
Tässä tyypit joiden kanssa tuli eniten vietettyä aikaa. Kolme saksalaista ja kaksi ranskalaista.
Suurinosa leiriläisistä oli amerikkalaisia ja porukka jakaantuikin aika selkeästi Amerikan ja Euroopan kesken. Kaikki tuli toki toimeen keskenään.
Tänään aamulla oli herätys jälleen puoli kahdeksalta ja oivoi sitä kipeiden lihasten määrää mitä voi ihmisellä olla. Aalloissa pyöriessä tulee kyllä käytettyä ihan uusia osia kropasta verrattuna kuivalla maalla heilumiseen. Urheasti silti lähdettiin porukalla taas aamiaisen jälkeen aalloille. Tänään oli myös parempi sää, saatiin nautiskella auringonpaisteesta melkein koko aamupäivä.
Lounaaksi saatiin maittavia burritoja ja sen jälkeen heitettiinkin kamat bussiin ja lähdettiin kotia kohti. Kovasti ihmisiä nukutti (ihme juttu ;) ja paluumatka sujuikin rauhallisissa merkeissä.
Ei voi kyllä muuta sanoa kuin että oli yksi makeimmista viikonlopuista mitä tämä poika on viettänyt. Ei ollut huolen häivää mistään, upeaa tekemistä, mahtavia ihmisiä ja aivan loistavassa ympäristössä. Voin suositella kyllä lämpimästi, Mojo Surf Crescent Head viikonloppu!

