Papagaion mahti-illallinen ja kajakointia

Eilinen illallinen nautittiin Papagaio nimisessä ravintolassa tässä lähellä. Pöytään tuotiin tulikuuma kivilevy, jolla sai kypsennettyä lihapaloja ja vartaita. Tarjolla oli 26e hintaan per mies niin paljon ruokaa ja juomaa kuin mahtui, ja kun ruoka oli todella herkullista niin meihinhän sitä mahtui! Tarjoilijoiden iloinen ystävällisyys lannistui pikkuhiljaa epäuskon ja -toivon puolelle kun jatkettiin kokkailua ja täydennysten tilailua. Kävely takaisin kämpille oli täyden vatsan kanssa aikamoinen lyllerrys, mutta saatiinpahan varmasti rahoille vastinetta.
Tänään ohjelmassa oli kajakointia Lagosin rannoilla. Oli huikeita kallioita ja rantoja, vähän väliä melottiin pienistä tunneleista läpi ja ihmeteltiin luolissa kalliomuodostelmia. Upea reissu!

Illallista lähdettiin hakemaan vuorilta tällä kertaa, suuntana oli mäen päällä oleva Rampa ravintola, josta kuulemma saisi maailman parasta piripiri kanaa. 50km vuoristotiekurvailun jälkeen löydettiinkin kyseinen ravintola, mutta se oli kiinni. Mehän ei etukäteen mitään aukioloista soitella. Vieressä oli onneksi toinen ravintola, josta saatiin ihan hyvää piripiri kanaa maailman toiseksi surkeiden ranskalaisten kera. Jälkkäri onneksi pelasti paljon.

Huomenna suunnitelmissa on lähteä taas biitsille ja tällä kertaa vuokrata surffilaudat. Pääsee kokeilemaan jäikö mitään oppeja aikaisemmalta kurssilta :)

Sagres ja järvipulahdus

Eilen oli vähän välipäivä ja käytiin vain kylillä pyörimässä ja ihmettelemässä menoa. Tänään oli sitten vuorossa päiväretki Sagresiin ja Bravuran järvelle. Sagresissa oli pieni linnake rantajyrkänteiden äärellä, jossa oli oikein mukava käppäillä aamupäivä. Käytiin myös katsomassa majakkaa mutta kumman sääilmiön vuoksi se niemenkärki oli aivan sumun peitossa, vaikka muuten koko manner näytti olevan pilvettömän taivaan alla. Tuli niin mieleen Silent Hill pelisarja, vielä kun majakka päästi hyytäviä ujelluksia tasaisin väliajoin, ilmeisesti merkiksi laivoille huonon näkyvyyden vuoksi.

Bravuran järvi oli piristävä maisema vaihteluksi merelle ja biitseille. Käveltiin rantaa pitkin hetki kunnes päädyttiin pienen lahden rannalle. Ei kestänyt montaa hetkeä ja oli hikiset vaatteet kasoissa rantakivillä ja äijät virkistäytymässä lämpimässä järvivedessä! Mahtava paikka!

Kuuman päivän jälkeen kyllä maistuu kylmä olut takaisin kämpillä. Illalla suunnitelmissa kokkailla spagettia ja lihapullakastiketta, nom nom! :)

Biitsit ja surffailu hoidettu. One man down.

Yksi ilta lipsahti hiukan pitkäksi ja seuraavana päivänä saatiin itsemme vasta iltapäivällä liikkeelle. Siten olikin helppo ottaa päivän ohjelmaksi vain rantalöhöily oman kylän biitsillä. Vesi oli kyllä aika vilposta, mutta muuten oikein mukavaa.

Tänään herätys oli jo ennen yhdeksää ja lähdimme päivän surffikurssille! Aamupäivän sessio oli oikein loistava, sai uusia vinkkejä tekniikkaan ja Matti ja Petteri aloittelijoina pääsivät molemmat ainakin pari kertaa pystyyn. Harmin paikka vain että lounaan jälkeinen iltapäiväsessio oli aaltojen osalta aivan surkea ja vedot jäivät lähes olemattomiksi.. Jokatapauksessa kuitenkin oikein makoisa päivä :)

Tänään tosin tuli hieman suru-uutisiakin. Rekon leikkaushaava oli alkanut tulehtua hieman jo ennen matkaa, mutta sen verran vähän että ei soittanut hälytyskelloja. Täällä nilkka meni kuitenkin nopeasti huonompaan kuntoon ja tuomioksi tuli lääkärikonsultointien jälkeen mahdollisimman pikainen paluu Suomeen, eli menetetään yksi reissukaveri joukosta huomenna :( Täytyy vain toivoa että jalka paranee hyvässä hoidossa.

Hiekkaveistoksia ja labyrintteja

Huhhuh, on tämä kyllä aika rankkaa kun ei vieläkään näy pilven hattaraakaan ja jatkuvasti joutuu kärsimään about 25 asteen epäsopivassa lämpötilassa. Ollaan kuultu huhuja että Suomessa tämäkin asia on paremmin?

Eilinen sujui vähän Lagosin kaupungilla käppäillessä ja onnistuinpa myös eksymään auton kanssa aivan täysin vanhan kaupungin yksisuuntaisten labyrinttiin. Muut jäivät surffiliikkeeseen kyselemään surffikursseista ja kun siihen ei saanut pysäköidä niin ajattelin että kierrän vain korttelia kivasti ympäri kunnes tulevat ulos. About kaksi minuuttia myöhemmin mulla ei ollut enää mitään käsitystä missä olin, ja tiet olivat lievästi sanottuna haasteellisia. Juuri ja juuri pieni Punto mahtui seinien väliin, mäkien jyrkkyys olisi kävellenkin ollut epämukava ja hommaa maustoi yllätys umpikujat jolloin pääsi taituroimaan autoa ympäri. Puolisen tuntia siellä meni kunnes onnistuin löytämään tieni ulos ja ajamaan takaisin odottavien kaverien luokse :)

Maittavan lounaan jälkeen huristeltiin ihmettelemään Fiesan hiekkaveistosnäyttelyä. Hulppean kokoisia ja upeita teoksia 15 000 neliön alueella (Petteri ja Reko, se on muuten 1,5 hehtaaria eikä 15 neliökilometriä btw). Joka vuosi vaihtuva teema oli tällä kertaa musiikki, mutta sitä oltiin ajoittain tulkittu aika vapaasti ja ainakin elokuvat olivat myös löytäneet tiensä hiekkaan.

Matka etelään

Mjoo-o, vuokrattu auto oli kyllä uusi ja puhdas mutta 1.2L moottori kävi ottamaan päähän jo ekalla etapilla :) Jo kaupungissa ylämäissä pikku Puntolla oli vaikeuksia jaksaa. Juuri ja juuri kuitenkin kaikki kamat mahtui sisään joten kyllähän tuon kanssa jotenkin voi elää.

Ensivaikutelma liikennekulttuurista oli tietysti vähän railakkaampi kuin Suomessa, mutta kun takana oli kolmen viikon kokemus Intiasta niin nätisti täällä mennään ja tiet ovat loistavassa kunnossa.

Matkalla yritettiin rohkeasti oikoreittejäkin kun ajettiin vähän harhaan MatMat navigaattorin nukahduksen vuoksi. Aikamoisista kärrypoluista selvittiin, välillä vähän jännitti että jääkö pieni Punto kiinni juoksuhiekkamaisiin ansakuoppiin, mutta kyllä se sieltä aina sit nousi :)

Perillä odotti todella upea kämppä! Oikeastaan ainut puute on että meillä ei ole uima-allasta, mutta onneksi naapureilla on niin voidaan lämmitellä kateellisilla ajatuksilla itseämme. Kattoterassilta näkee pitkälle, ja ihan merellekin asti. Sisällä on kaksi makuuhuonetta, tilava olohuone / keittiö. Saunakin löytyy, mutta se on valitettavasti otettu käyttöön varastotilaksi. Eiköhän täällä kuitenkin tarkene ilmankin.

Ekana iltana käytiin vain kaupassa hakemassa kaapintäytettä ja otettiin hieman mittaa toisistamme lautapeleissä. Illalliseksi kokattiin semmoiset mahtihampurilaiset että otti todella tiukkaa joka jannulla saada niitä tuhottua. Eipähän tarvitse aamiaista miettiä kun on vatsa täysi vielä yöunien jälkeenkin :)

Portugali, täältä tullaan!

Lento aamulla lähti aamulla sen verran aikaisin että herätys oli jo 2:30 ja kun nukkumaanmenoaika oli vasta 00:40, oli aika tokkurainen alku tällä kertaa.

Suunnitelmissa siis on lentää Helsingistä suoraan Lissaboniin ja sieltä poimia vuokra-auto, jolla huristellaan aivan Portugalin etelärannikolle, Luzin pieneen kylään. Matka etelään olisi tarkoitus ajaa mahdollisimman mutkaisia rantateitä. Moottoritiellä menkööt he joilla on kiire, me ollaan lomalla!

Mukana reissussa on kolme hyvää kaveriani: Reko, Matti ja Petteri. Eiköhän tästä hyvä tule!

Intian reissun päätös - kuvat & videot

Nonni, nyt ollaan kotiuduttu takaisin Suomeen ja käyty yksi päivä töissäkin. Sain viimein kasattua kuvista jonkinlaisen albumin ja myös parsittua videomateriaalin kokoon. Silloin tällöin tuli napsittua videokuvaa, mutta nettiyhteyksien hitauden vuoksi niitä ei oikein sieltä saanut levitykseen. Niistä kuitenkin varmaan saa tunnelmaa meiningistä paremmin kuin kuvista.

Nyt ei muuta kuin seuraavaa matkaa odottamaan! Sitä ei tarvitsekaan kauaa haikailla, sillä jo elokuun alussa lähdetään neljän hengen voimin Portugaliin :)

Kuva-albumi Intiasta:
https://plus.google.com/photos/100772598969359202985/albums/5900560684882644289?authkey=CNihvZzFg_22eA

Videot:

1. Munnar ja teeplantaasit [2:56]
2. Häätunnelmia [2:17]
3. Delhin kadut [1:53]
4. Manun perheen oma pieni saari [1:30] 
5. Vuoristoteillä huristelua [5:10]

Houseboat

Tänään käytiin veneilemässä asuntolaivalla, mutta vain päiväretkellä. Matkalla veneelle pysähdyttiin pikaisesti maistamaan paikallista alkoholijuomaa, toria. Haisi ihan kiljulta, mutta maistui marginaalisesti paremmalta. Vatsanväänteet ovat kuitenkin yhtä taattu. Normaalisti sitä ei nautita yksinään vaan tulisen ruuan kanssa, jota meillä ei ollut tällä kertaa aikaa ottaa. Siinä yhteydessä se ehkä toimisikin.

Itse veneily oli huikea reissu. Yläkannella oli dj pyörittämässä levyjä, juomia riittävästi ja hyvää ruokaa taas tarjolla. Määränpää meillä oli Manun perheen omistama pienen pieni saari, johon he ovat suunnittelemassa jotain turistikohdetta, ravintolaa tai pientä majapaikkaa. Perillä hypittiin veneen kaiteelta veteen ja tanssittiin sadetanssia saarella. Siistii! :)

Itseäni kyllä vähän aikaa mietitytti että menenkö uimaan sillä paikallinen tapa uida vaatteet päällä oli suomalaiselle hieman outoa ja kun ei viitsinyt ainoana heittää vaatteita poiskaan. Kyl sitä sit lopulta tuli mentyä pienen Gabyn tuuppauksen avustamana :)

Chillailu päiviä

Tiistaina häiden jälkeen luultiin että meillä olisi lepäilypäivä, mutta intialaiset olivat eri mieltä ja taluttivat meidät ulos kämpästä iltapäivällä. Mentiin Fort Kochiniin syömään myöhäistä lounasta, joka pikkuhiljaa drinkkien parissa istuessa muuttui päivälliseksi. Siitä jatkettiin lähistöllä asuvan Sandeepin luo iltaa istumaan ja päästiin kotiin vasta myöhään myöhään yöllä.

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa päivällinen Manun sukukartanossa noin tunnin ajomatkan päässä. Häiden jälkeen pariskunnalla on useita tämmöisiä lounaita ja päivällisiä eri sukulaisten luona, ja meidät oli tähän kutsuttu mukaan ihmettelemään.

Lähtö tosin jäi myöhäiseksi sillä jonkun lahjusskandaalin vuoksi erästä poliitikkoa vaaditaan eroamaan ja vaatimuksille haettiin painoa järjestämällä lakko. Ja täällä lakko ei ole mikään yhden ammattiyhdistyksen työtaistelu jonka aikana toimintaa pyöritetään esimiesvoimin, vaan täällä menee kiinni kaikki. Jokainen putiikki, julkinen liikenne ja muu on kiinni, jonka lisäksi autolla ajaminen on myös kielletty. Lakkorikkureita, jotka julkeavat huristella yksityisautollaan lakon aikana, saattavat kärsiä autoa kohti heitetyistä kivenmurikoista. Tämä kyseinen lakko ei näemmä ihan niin tärkeältä tuntunut kansan mielestä ja joitain autoja jopa nähtiin liikenteessä lakon aikanakin, mutta vain muutamia.

Kun klo. 6 - 18 kestänyt lakko oli viimein ohi, uskallettiin lähteä ajamaan. Matka vielä viivästyi kun pysähdyttiin ostamaan lisää ruokaa, ja näin päästiin perille vasta pimeän tultua. Ja se oli kyllä suuri harmi, sillä kartano oli aivan upea ja pihapiiri vaikutti todella kauniilta, mutta kokonaisuutta ei oikein voinut hahmottaa eikä kuviakaan saanut :/ Ilta kuitenkin oli mukava, maittavaa ruokaa ja juomaa ja kaiken kruunasi upea ilotulitus, jota seurattiin sädetikkuja heilutellen :)

Hääpäivä

Aamulla, kun viimein mut potkittiin ylös sängystä, tytöillä olikin jo sarit puettuna. Siitä nopeasti suihkuun ja kurta ja mundu päälle ja oltiin valmiita kirkkoon.

Vihintä oli vastaavanlainen parin tunnin tiukka setti kuin viimeksikin, mutta tällä kertaa kirkossa oli tuolit! Kun papit olivat saaneet siunauksensa annettua, suunnattiin häälounaalle. Sitä varten oli koristeltu vaatimattomasti sisästadion, jotta paikalla oli tilaa 2400 vieraalle. Lounas oli hyvää ja aika tehokkaasti saivat ruokittua koko sakin. Muuten ohjelmassa oli vain jonottaminen päälavalle että pääsee onnittelemaan tuoretta hääparia ja poseeraamaan kuvaajille yhteiskuvaan.

Tämän jälkeen liuettiin kämpille, illalla oli tiedossa vielä toinen häävastaanotto. Aikaa oli vaatteiden vaihtoon tällä kertaa reilusti, tai olisi ollut jos ei oltais kaikki nukahdettu päikkäreille ja herätty varttia ennen kuin piti olla jo juhlakunnossa :)

Häävastaanotto nro 2 ei ollut niin pieni kuin oletin vaan sinnekin oli saapunut sadoittain juhlijoita. Tilana toimi tällä kertaa satama-alueella oleva suuri konferenssitila. Vähän oli puheita ja pientä ohjelman tynkää, mutta hyvin pian kun oltiin saatu ruuat nassuun, tuli hääparin ensimmäinen tanssi, jonka jälkeen välittömästi dj rupesi paukuttamaan täysveristä klubimusiikkia. Sen tahtiin sitten intialaiset duracell puput pomppi aina puoli kolmeen asti tauotta. Ei kyllä meillä riittänyt veto millään mukana pysymiseen, mutta paljon tuli tanssittua.

Loppuen lopuksi kokemus näistä kaksista häistä oli että ne oli liian järjestetyt, ihmisiä oli liikaa ja sen takia ei oikein häätunnelma noussut missään vaiheessa. Sitä on itse vain tottunut että häät ovat kuitenkin hieman intiimimpi tapahtuma. Hauskaa oli, mutta se riippui täysin siitä että oli omaa porukkaa jonka kanssa viettää aikaa, koska muuten olisi ollut kovin kolikkoa tuossa väenpaljoudessa. Häärituaalitkin ja kaikki muut vaiheet jäivät myös jotenkin teennäisen oloiseksi kun joka välissä oli se ulkopuolisten valokuvaajien armeija räpsyttelemässä. Esimerkiksi kakku leikattiin lavalla, mutta sitä kakkua ei kukaan syönyt, hääpari otti vain pienet haukut ja muille ei tarjoiltu.

Tottakai tämä ei ole kovin edustava otos intialaisista häistä vaan nämä olivat vain tämän suvun ja tämän alueen tapa järjestää. Jonkin verran tuli kyseltyä toki eri puolilta Intiaa tulleilta heidän paikallisista hääperinteistä ja onhan hindujen häät esimerkiksi aivan eri juttu. Hieno kokemus joka tapauksessa :)

Välipäivä

Manun kaverit ovat suunnitelleet tekevänsä yllätys tanssiesityksen häissä, ja alunperin suunnitelmissa oli aloittaa harjoitukset 11 aamulla. Tuo aikataulu ei oikein pitänyt kun ihmisiä kömpi unilta vielä puolenpäivän jälkeen. Lopulta kolmen jälkeen oli porukka koolla ja meillä oli oikea koreografikin. Aluksi hänellä oli suunnitelma jossa me länkkäritkin oltiin mukana, mutta kun hän pyysi meitä näyttämään meidän salsa-askeleet tuli nopea muutos ohjelmaan ja meidät siirrettiin katsomon puolelle. Ei oikein irronnut lantio letkeään kieputukseen :)

Homma siis keskittyi pelkästään pääohjelmaan ja aikamoiset bollywood liikkeet oli intialaispojilla opeteltavana. Saas nähdä huomenna kuinka hyvin on pojilla treenit sujuneet, me poistuttiin syömään runsas ja maittava päivällinen jonkun aikaa touhua seurattuamme.

Tanssiesityksen piti tosiaan olla yllätys mutta Sandeep (jota kutsumme meidän kesken Johnsoniksi) onnistui illalla kovaan ääneen kyselemään kaikilta että ovathan tulossa tanssitreeneihin aamulla, Manun läsnäollessa. Ja jos se ei vielä riittänyt niin varmisti asian lipsauttamalla sen vielä aamullakin Manulle suoraan... Oh well, todettiin että ainakin se on vielä morsiamelle yllätys, kunhan saadaan Johnsonille suukapula huomiseksi.

Illalla tytöt saivat vielä hennatatuoinnit käsiinsä huomista varten. Huomenna onkin aikainen herätys ja pitkä päivä, joten täytyy koittaa saada kunnolla nukuttua.