Perjantai
Päivä alkoi parilla tunnilla töitä kotona, kunnes oli aika
lähteä juna-asemalle 10:30 junaan kohti Vispiä. Reppu oli pakattu
huolella edellisenä päivänä ja vaatteet mietitty tarkkaan joten mitään
viime hetken paniikkia ei päässyt tulemaan :)
Reitti Chamonixn
kulki ensin Vispiin, josta vaihto toiseen junaan joka vei laaksoa pitkin
aina Martignyyn asti. Siellä oli vielä vaihto vuoristojunaan joka vei
ylös vuorille ja lopulta Chamonixn kaupunkiin.
Tässä vaiheessa
tuli info että yksi ryhmäläisistä tulee olemaan myöhässä ja siten
tapaaminen hotellilla siirtyy myöhemmäksi. Käytin ajan hyödyksi
nappaamalla ensin vähän lounasta ja sitten tekemällä pienen
lämmittelyretken Chamonixn pohjoisrinteille.
Maisemia rinteeltä jonne nousin
Kuuden maissa koko porukka viimein kokoontui hotellille ja vaellusopas Julien piti infotilaisuuden tulevasta viikosta, mitä reittejä tarkalleen kuljetaan, millaisia nousu- ja laskumetrejä on tiedossa ja myös varmistutti että kaikilta löytyy tarvittavat varusteet eikä ole mitään ylimääräistä mukana. Osa ryhmäläisistä päätyikin jättämään isot määrät tarpeetonta vaatetta ja tavaraa hotellille.
Lauantai - Päivä 1 - 19.5km, 1000m ylös, 1360m alas
Vaellusporukka valmiina lähtöön, vielä täysin tietämättömänä mitä edessä odottaa!
Ensimmäinen
vaelluspäivä alkoi ystävällisesti kabiininousulla. Yläasemalla
laitettiin aurinkorasvat pintaan ja lähdettiin tallustamaan. Päivä oli
polttavan kuuma ja heti alkuun kävi selväksi että hiki tulee valumaan.
Reitti kulki Bellevue kabiinin yläasemalta Col de Tricot ylityksen läpi Les Contaminesiin, jossa oli seuraava yöpymispaikka, Nant Borant alppimaja.
Pieni jokiylitys riippusiltaa pitkin
Ensimmäisen päivän nousut takana!
Ei hassumpi lounaspaikka
Laskeutuminen kohti Les Contaminesia
Les Contamines
Olin ennen reissua ollut vähän kahden vaiheilla että hommaanko mukaan vaellussauvat, mutta ensimmäisen päivän jälkeen ja kokemuksia ja mielipiteitä muilta ryhmäläisiltä kysyttyäni tuli hankittua sellaiset urheilukaupasta Les Contaminesissa.
Sunnuntai - Päivä 2 - 19.3km, 1350m ylös, 950m alas
Aamu alkoi aikaisin jo noin seitsemän maissa, ja edessä oli nousu ylös Col du Bonhomme ylitykselle seuraavaan laaksoon, josta vielä jatkettiin ylempää reittiä kohti Las Ville des Glaciers pientä vuoristokylää, joka oli käytännössä vain pari rakennusta. Mutta siellä oli juustotuotantoa ja saatiin matkaan maittavia pientuotantojuustoja ihan tuoreeltaan :) Nämä maistuivat hyvin iltasella paikallisen punaviinin kera Les Mottets alppimajalla.
Aamu sarastaa jo vuorilla mutta vielä saadaan kulkea varjossa
Laskeutumassa Las Ville des Glaciers kylään laakson pohjalla
Tuolta tultiin alas, ison mötikän oikealta puolelta
Paikallinen Beaufort juuston kypsyttäjä kertomassa valmistusmenetelmistä ja leikkaamassa maistiaisia juustokellarissa
Maanantai - Päivä 3 - 20km, 1320m ylös, 1230m alas
Tänään jalat painoivat jo aika reilusti. Ryhmäläisten kesken oli ollut puhetta että ilmeisesti pidemmällä reissulla kolmas päivä on se kaikkein rankin, ja sen jälkeen rupeaa jalat tottumaan jo niin hyvin että helpottaa taas siitä eteenpäin. No, ainakin tähän menessä oltiin menty hyvin nousujohteisesti rankkuuden kanssa, vaikka sinänsä päivien kilometrit tai nousut eivät olleet isommat.
Aamusella noustiin ylös Col de la Seigne ylitykselle, ja ylitettiin samalla Ranskan ja Italian raja. Tajusin myös että tämä taisi olla elämäni ensimmäinen kerta kun olin Italiassa! Ei ole vain tullut missään vaiheessa käytyä. Ei mikään hassumpi tapa käydä ekaa kertaa :)
Tänään oli myös reissun ainoa sadepäivä. Pilvet lopulta kasaantuivat iltapäivästä sen verran että saatiin ihan kunnolla vettä niskaan. Mutta tavallaan se oli ihan hyvä että pääsi testaamaan sadevarusteetkin. Hyvin toimivat, kuivana ja lämpimänä pysyin ja ei sade haitannut laisinkaan!
Kun päästiin ylös Col de la Seignelle, oli pilvet jo kerääntyneet näille korkeuksille. Ei jääty kauhean pitkäksi aikaa pitämään taukoa tänne vaan jatkettiin rajan yli Italian puolelle.
Ryhmä suunnittelee laaksoon laskeutumista ja katselee reittiä eteenpäin
Tänään oli myös alun jälkeen ensimmäinen päivä kun nähtiin varsinainen Mont Blanc. Ensimmäiset päivät se on ollut toisten huippujen takana piilossa, mutta tänään se sitten oli pääasiassa pilvien takana. Vähän huonoa tuuria, mutta ei se mitään. Kyllä se näyttäytyi myöhemmin meille kuitenkin!
Pikkusen pilvien välistä jo Mont Blanc vilahteli
Tiistai - Päivä 4 - 20km, 1350m ylös, 1300m alas
Ensimmäinen yö Italiassa takana, Maison Vieille alppimajalla. Tämä oli ehkä koko reissun epämukavin majoitus, mutta silti oikein säädyllisissä oloissa. Suihkusta saatiin koko reissun ajan lämmintä vettä illalla vaikka lämpötilasäätöä ei yleensä ollutkaan. Täällä ei myöskään ollut lämpösäätöä mutta vesi oli polttavan kuumaa! En ainakaan itse pystynyt olemaan suihkussa kokonaan vaan jouduin seisomaan vieressä ja läiskyttelemään vettä päälle. Ehkä kuitenkin parempi kuin ihan kylmä suihku.
Mutta, tänään oli myös reissun neljäs päivä ja kokemukset tuntuivat pitävän paikkansa, eli vaeltaminen tuntui huomattavasti vähemmän rankalta ja ei tarvinnut enää niin paljon murehtia että paljonkohan sitä matkaa on vielä jäljellä ja toivottavasti sitä jaksaa perille asti :D
Päivää helpotti myös aamupäivän piipahdus Courmayerissa. Pidettiin reilu tauko siellä, osa ryhmästä hankki uudet kengät edellisten joko hajotessa tai aiheuttaessa pahoja rakko-ongelmia. Muut keskittyivät kokeilemaan Italialaisia herkkuja.
Courmayerin pikkukatuja
Illaksi suunnattiin kohti Walter Bonatti alppimajaa, josta aukesi hienot näkymät Mont Blancille. Pilvetkin harvenivat pikkuhiljaa ja vuoristonäkymä aukeni hetki hetkeltä upeammin.
Lounastauolla vielä vuoret aika pilvessä
Italian puolella rupeaa olemaan jo kirkkaampaa
Noniin, viimein näkyy Mont Blancin huippu! Siellä se on, läntisen Euroopan korkein huippu. 4810m korkeudessa.
Perillä alppimajalla. Vaikka aurinko paistoi niin kylmä pohjoistuuli piti takit ja huput päällä
Olut maistui hyvissä maisemissa
Keskiviikko - Päivä 5 - 20km, 1245m ylös, 1650m alas
Aamulla kuuden maissa ihasteltiin Mont Blancia kirkkaassa auringonnousussa. Sitten nopeasti kamat taas kasaan ja askel kohti Sveitsiä! Koko päivän sai kurkistella olan yli pitkälle laaksoon takaisinpäin. Näkymät yltivät aina Col de la Seignelle asti, jossa oltiin pari päivää sitten.
Ja kun noustiin vielä ylös Grand Col Ferretille ja Sveitsin puoli avautui samanaikaisesti, oli näkymät kyllä parhaimmasta päästä.
Vielä on nousua jäljellä
Panoraamaa huipulta
Heti Sveitsin puolella nähtiin isohko lammaslauma
Lammaspaimen näki meidät pitämässä lounastaukoa nurmirinteellä ja ohjasi lauman paimenkoirien avulla meidän leirin läpi :)
Laskeutumassa kohti La Foulya
Yösija oli tällä kertaa alppimajan sijaan kivassa nuorisohotelli Le Terminuksessa Orsieresissa. Vieläkin kerrossängyissä bunkkaamista, mutta normaalisti toimiva suihku jossa pystyi asettamaan ihan itse veden lämpötilan tuntui jo aikamoiselta luksukselta.
Tämä hotelli oli pätkän varrella joka me ohitetaan bussilla kulkien. Tällä etapilla ei ole mitään jännittäviä reittejä tai näkymiä joten tämä osuus La Foulysta ensin yöpaikkaan Orsieresiin ja torstaiaamuna Orsieresista Champexiin mentiin bussilla.
Torstai - Päivä 6 - 17.8km, 1200m ylös, 1400m alas
Vaikka tämä päivä oli mittojen mukaan lyhyimmästä päästä, siitä huolimatta monet ryhmästä pitivät tätä kaikista rankimpana päivänä. Ohjelmassa ei ollut muuta kuin kiipeäminen Fenetre d'Arpette ylitykselle, ja sieltä sitten alas aina Trient kylään asti.
Rankan tästä päivästä teki se että oli todella todella kuuma, ja reitti tosiaan oli alusta asti alati jyrkkenevää nousua. Vasta ylimmässä kohdassa reitti kääntyi alamäeksi, ja tämä olikin sitten todella jyrkkää alamäkeä ja pitkää alamäkeä koko loppumatka.
Mutta aivan huikea paikka tuo! Hienot näkymät taas ja oikein mukavaa vuoristofiilistä. Tämä oli myös merenpinnasta korkein piste koko viikon aikana, 2650m.
Yösijana toimi Trient kylän Le Grande Ourse hotelli. Tuntuu että yösijat paranevat vain näin loppua kohden!
Perjantai - Päivä 7 - 22.5km, 1300m ylös, 1150m alas
Tänään noustiin jonkin matkaa samaa laaksoa takaisin ylös mitä oltiin laskeuduttu edellisenä päivänä, ja sitten käännyttiin kohti Col de Balmea ja Ranskan rajaa.
Matkalla ylös nähtiin tämmöinen kiva yllätys, pieni kieleke joka vei jyrkänteen ylle
Col de Balmesta näkyikin hienosti jo määränpää Chamonix laakso perällä, mutta sinne olisi vielä puolitoista päivää matkaa jäljellä.
Matkalta alaspäin
Yöksi laskeuduttiin laakson pohjalla Argentiere kylässä sijaitsevaan pieneen nuorisohostelliin Hotel de Randonneursiin. Nyt jäi jopa kerrossängyt taakse! Vaikka oltiin kaikki yhdessä isossa huoneessa, saimme kuitenkin jokainen nukkua tavallisessa sängyssä. Lisäksi huoneessa oli ihan oma suihkukin eikä vain pääsyä kommuunisuihkuun! Aikamoista!
Lauantai - Päivä 8 - 18km, 1600m ylös, 780m alas
Vika päivä! Viikko oli mennyt valtavan nopeasti jälkikäteen ajateltuna. Mutta jalat eivät enää paina ja päivän rutiinit ovat jo hyvin selkäytimessä. Kello soi tututusti puoli seitsemältä jotta ollaan reput valmiina aamupalapöydässä seitsemältä ja 07:30 pihalla valmiina lähtöön.
Monissa paikoissa viikon aikana ollaan vaellettu hyvin etäisissä paikoissa joissa ei valtavasti ihmisiä ole näkynyt, mutta nyt ollaan ihan alppimaailman keskuksessa ja fiilis poluilla on heti aivan eri kun porukkaa kävelee vastaan ja ohi jatkuvasti.
Suuntaamme kuitenkin yhdelle päänähtävyyksistä eli Lac Blanc järvelle, jossa nautitaan lounastauko ja osa käy uimassakin. Koko porukka käytiin uimassa vähän alempana olevassa pienessä tummavetisessä järvessä, jossa oli ehkä arviolta jopa 15 asteista vettä.
Porukka alemman lammen vastarannalla, Mont Blanc taustalla
Uimarit!
Lac Blancin rannoilla oli vielä reippaasti lunta ja järven turkoosi väri kertoi että kylmää vuoristovettä on. Täällä käytiin uimassa vain minä ja meidän vaellusopas, muut päättivät että edellinen lampi oli jo ihan tarpeeksi kylmää eivätkä edes lähtenee yrittämään. Ja oli kyllä paljon kylmempi tämä vaikka ihan parin sadan metrin päässä edellisestä. Luulisin että alle 10 asteista.
Lac Blancin lounas- ja uimahetki
Lounaan jälkeen pohditaan vielä reittivaihtoehtoja ja koska matka on taittunut hyvään malliin päätämme tehdä vähän suunniteltua pidemmän nousun ja tehtiin pieni koukkaus vuoriharjanteen toisella puolella ensin ylittäen Col de la Gliere ja sitten heti perään takaisin Chamonixn puolelle Col Cornun yli.
Pitkän nousun jälkeen oli hyvä ottaa pieni hengähdystauko ennen tätä osuutta. Pitkä pudotus olisi ollut vasemmalla puolella jos tästä olisi horjahtanut.
Ylhäällä kaikki reissun nousut tehtynä!
Näkymää toiselle puolelle vuorijonoa
Tästä eteenpäin ei ollutkaan kuin leppoisaa alamäkipolkua kohti Planpraz kabiinin yläasemaa ja vaelluksemme päätöstä!
Yläasemalla juhlistettiin päätöstä ottamalla oluet, ja kun päästiin alas Chamonixhin niin suunnattiin suoraan viikko sitten paikkallistamaani pienpanimobaariin ottamaan seuraavat juhlistukset! Sitten olikin aika suunnata takaisin lähtöpisteeseemme La Chaumiere Mountain Lodge hotelliimme suihkuun ja valmistautumaan yhteiselle illalliselle käymään läpi viikon kokemuksia.
Tyytyväinen porukka terdellä kaiken vaeltamisen jälkeen
Kaikkinensa nousumetrejä tuli viikon aikana yli 10,000m! Se on muuten enemmän kuin Everestin huipulle merenpinnalta :) Vaikkakin toki paljon leppoisammissa korkeuksissa ja olosuhteissa, täytyy myöntää.
Ainakin itselle nousumetrit oli aika vaikeita hahmottaa koska niistä ei juurikaan puhuta Suomessa kun kaikki on niin tasaista. Itselle ehkä paras vertailukohta on Levin laskettelurinteet ja käsittääkseni siellä korkeuserot ovat suurimmillaan jotain 200-300m luokkaa. Eli päivä jolloin mennään 1200m edes takaisin tarkoittaa että kiivetään kokonaisia laskettelurinteitä ylös ja alas 4-6 kertaa. Ja yleensä tosiaan nousut ja laskut eivät vuorottele juurikaan, vaan ensin noustaan puoli päivää jonka jälkeen tullaan alaspäin puoli päivää.
Ehkä toinen tapa hahmottaa on että se on vähän sama kuin kiipeäisi kerrostalon portaita, ja 1200m on vajaa 300 kerrosta portaita.
Mikä myös oli itselle yllätys että kuinka rankkoja isot laskumetrit ovat. Jyrkkää alamäkeä alastuleminen pitkiä matkoja rupeaa ottamaan polville ja reisille todella rankasti hyvin nopeasti. Tässä varsinkin vaellussauvat olivat suurena apuna kun pystyi ottamaan vastaan osan painosta käsille. Aina päivän jälkeen huomasin kuinka paljon helpompi sitä onkaan kävellä ihan vaan tasaisella maalla.
Sunnuntai
Aamulla kerkesin vähän kävelemään Chamonixn kylässä mutta lähdin jo klo 10:00 bussilla kohti Geneveä ja sieltä lounaan jälkeen suoraan takaisin Baseliin.
Täytyy sanoa että oli kyllä yksi rankimmista ja mieleenpainuvimmista reissuista tähän mennessä ja ehdottomasti kesän kohokohta! Antoi kanssa hyvin itseluottamusta alkaa suunnittelemaan myös omia pidempiä reissuja. Tämä oli hyvä kun kuljettiin oppaan kanssa niin ei tarvinnut käytännönjärjestelyistä tai reiteistä huolehtia, kunhan vain käveli perässä. Mutta jatkossa sitten voi tehdä ihan omia reissuja ja kulkea vapaammin, kun on vähän enemmän paikallistietämystä taas hankittu :)
