Sarjakuvia ja kävelyretki

Nyt olikin oikein kokemusrikas viikonloppu!

Lauantaina suuntasin MCM Comic Con tapahtumaan, kyseessä siis pääasiassa sarjakuvien mutta myös muiden modernin pop kulttuurin alueiden messut. En ollut tapahtumassa yksin, vaan siellä oli pari muutakin. Koko viikonlopun aikana perjantaista lauantaihin kävijöitä kertyi yli 100 000 ja kun lauantai oli vilkkain päivä niin kyllä sitä jonottamista riitti ennen kuin pääsi sisään.

Sisäänpäästyä, ja jonottaessa jo, teki todella suuren vaikutuksen kävijöiden käyttämän vaivan määrä erinäisten pukujen valmistamiseen. Näihin tapahtumiin kuuluu perinteisesti että osa kävijöistä pukeutuu fanittamiensa hahmojen näköisiksi. Tässä vähän esimerkkejä millaisia ilmestyksiä siellä käveli vastaan.

Oma tapahtuman kohokohta oli kun päädyin sattumalta saliin istumaan jossa alkoi paneeli jonkun tulevan elokuvan esittelyksi. Leffan ydintiimi oli paikalla vastailemassa kysymyksiin ja yllätys oli melkoinen kun porukkaan kuului myös hieno mies nimeltä Brian Blessed! Tuo kaveri on nähnyt maailmaa ja kokenut monen elämän edestä... Näistä linkeistä vähän osviittaa kaverin seikkailuista:

Brian Blessed judopainii gorillan kanssa

Brian Blessed lyö jääkarhua naamaan

Brian Blessed nukkuu suden kanssa

Paneelin jälkeen puolivahingossa päädyin backstagelle jossa väijyin herra Blessediä ja pääsin kuin pääsinkin kättelemään ja ottamaan huonolaatuisen selfienkin! Seuraavat puoli tuntia meni aikamoisissa täpinöissä :D

Muuten messuilta jäi käteen nelisen kappaletta sarjakuvakirjoja joita toivottavasti ehtii pian kahlaamaan läpi. Illemmalla kerkesin vielä lautapeli-iltaan kokeilemaan uutta hankintaa eli King of New Yorkia. Voin lämpimästi suositella lautapelien ja ennen kaikkea King of Tokyon ystäville, mahtipeli!

Tänään sunnuntaina olikin aikainen herätys sillä ohjelmassa oli 18 km pitkä kävelyretki Guildfordin maalaismaisemissa. Kiivettiin kukkulan päälle josta löytyi kiva pieni kirkko, jonka hautausmaalla istuskeltiin lounastauolla. Maisemat olivat todella mukavia ja kovasti odotan tulevia kävelyretkiä! 

Ensi viikonloppuna olisi vuorossa etelärannikolla käyskentelyä, sen pitäisi olla jo reilu 20km rykäisy. Tuleepahan käppäiltyä, mutta maisemat ovat varmasti vaivan arvoiset!

Semmosta täältä tällä kertaa, viikon päästä varmaan lisää kuvia jaettavana :)

Viikonloppua

Viime viikonloppuna oli suomalaisten ystäväverkoston tapaaminen uusille lontoolaisille ja siellä oli ihan mukavaa. Ei kauheasti uutta tietoa mutta jotain kuitenkin. Tapaamisen jälkeen suunnattiin parin tyypin kanssa pubiin lounaalle, terassilta oli hyvät näkymät joelle, mut siitä unohtui kuva ottaa.

Sunnuntaina tuli käytyä lenkillä kämpän vieressä olevassa Victoria Parkissa. On muuten iso puisto! 5km lenkki kun kiertää sen ympäri.

Tiistaina tuli käytyä juoksemassa Stratfordin suunnassa, siellä vastaan tuli sen verran isolla fontilla kannustuskyltti ettei tarvinnut kyllä suunnitella kävelyyn vaihtamista :)

Sunnuntain ohjelmassa oli myös visiitti National Galleryyn, ja oli kyllä upea paikka. Näyttely oli jaettu neljään osaan aikakausien mukaan. Viimeistä 1800-1900 vuosien osuutta en kerinnyt käydä vielä läpi joten näkemistä riittää uusintakierrokselle. Aikaisimmat teokset olivat 1200 luvulta, mieletöntä ajatella kuinka hyvin niinkin vanhat työt ovat säilyneet. Illalla kävin leffassa kattomassa Gone Girl, se oli kyllä aika hyvä pätkä.

Kovasti oli suomalaisia liikkeellä. 8 tyyppiä tuli tunnistettua päivän aikana puheesta, ja varmasti useampia oli jotka eivät vaan sattuneet paljastamaan itseään. Eli ei olla mikään harvinaisuus täällä :)

Viikko töissä meni uusia ohjelmia omatoimisesti opetellessa, ei mitään kummempaa siis.

Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä pubiteatteriin, saa nähdä millainen kokemus se on. Nyt viikonloppuna tarkoitus olisi käydä jossain museossa, mutta en ole vielä päättänyt missä, sekä toivottavasti myös leffassa. Eipä täällä sen kummempaa, kaikki hyvin :)

Ensimmäinen työviikko takana

Työt tosiaan alkoivat, mutta aika leppoisissa merkeissä. Vähän pääsi tekemään ihan töitäkin mutta muuten sit käytin aikani uusien ohjelmien itsenäiseen opiskeluun.

Illat menivät kotosalla, lenkkeillessä tai ostoksilla. Aika paljon saanut ostella uusia vaatteita kun enhän mä töihin ole aikaisemmin tarvinnut pukua tai kauluspaitoja eikä niitä oikein sitten ole ollutkaan. Noh, nyt on!

Torstaina käväsin hetken mielijohteesta leffassa, menin vain teatteriin ja katsoin mikä alkaisi seuraavaksi. Oli kyllä aika keskinkertainen A Walk Among The Tombstones. Lähes tyhjä teatteri, mutta silti sattui joku pariskunta joilla oli koko leffan ajan asiaa toisilleen. Täytyy toivoa että tuollainen supiseminen leffassa ei ole yleistä vaan nyt sattui vaan huono tuuri.

Sumuista ja suttuista kuvaa leffateatterin tienoilta.

Viikonlopun suunnitelmissa on käydä ensin tänään tapaamassa muita suomalaisia jotka ovat juuri muuttaneet Lontooseen. Finn-Guild järjestää tuollaisen tutustumistilaisuuden. Ilta on vähän auki, leffaan meneminen vaikuttaa todennäköiseltä. Huomenna sunnuntaina haluaisin viettää päivän National Galleryssä. Formuloiden jälkeen tottakai. Mark kämppiksen kanssa seurataan formuloita intohimoisesti ja tänään jo katsottiin aika-ajot. Hitsi kun oli Bottaksen paalu lähellä! :)

Tässä vielä kuva meidän toimistolta. 

Finanssityypin Segarin synttärit oli ja saatiin maittavaa kakkua. Toimisto on tosiaan erittäin pieni ja siellä ei ole edes omaa merkattua pöytää vaan aamulla istutaan missä on tilaa. Projektitöissä olevat konsultit ovat asiakkaiden toimipisteissä, eivätkä tuolla käy juuri lainkaan. Sitten kun saan oman projektin niin ei tule siis itsekään enää tuolla oltua.

Koti valmis

Nyt kun sain nuo IKEA kamat kämpille ja koottua niin ajattelin näyttää miltä tämä mun luukku nyt hetken elelyn jälkeen näyttää.

Lisäksi kuva talosta ulkoa. Mun huone on bussitolpan L kirjaimen kohdasta kaksi ikkunaa ylemmäs, 4. kerros (paikallisten 3.  kerros). Siitä seuraava oikealle on olkkari ja sitä seuraava Markin ja Alisonin makkari. Vasemmalla on rappukäytävän ikkuna. 

Viikonloppu vapaalla!

Torstaina kämppikset tekivät yllätysvisiitin! Toivat mulle hedelmiä ja herkkuja syötäväksi ja voi että ne maistuivat sairaalaruuan rinnalla. Mahtavaa!

Perjantaina koitti sit viimein se päivä kun mut päästettiin kotiin. Yhden maissa kävi lääkäri katsomassa mua ja kertoi hoito-ohjeet kotiin ja vastaili kysymyksiin. Sitten hän sanoi että mulla on tunti aikaa pakkailla kamat, ettei mikään kiire. Noh, ei todellakaan mikään kiire kun lopulta vasta kuudelta sain viimeisenkin lääkepurnukan ja luvan poistua... Oli kyllä pitkiä tunteja.

Ensitöikseni tallustin tietysti ravintolaan syömään. Harmi että ravintola ei sattunut olemaan kovin hyvä, mutta onneksi viikon mömmöjen jälkeen se maistui silti erittäin hyvältä.

Lauantaina lähdin katsastamaan Westfieldin valtavan ostoskeskuksen. Liikkeitä ja tavaraa riitti. Shoppailija pärjää siellä kyllä kokonaisen päivän helposti, itse en jaksanut kauaa kierrellä sen jälkeen kun oli tarvittavat hankinnat tehty.

Tänään pyyhälsin IKEAan! Näytti aika samalta kuin Espoossakin... Matkalla tuli myös nähtyä ihan tutunnäkösiä sorsiakin :) Kauhean eksoottisia elukoita ei ole silmään vielä pistänyt. Joutsenia on täälläkin, oravat ovat ehkä isompia, harmaampia ja todella kesyjä! Ilmeisesti ovat tuossa lähipuistossa hyvässä ruokinnassa. On muuten aika kiva toi pieni puisto matkalla metroasemalle, saa semmoisen pienen luontoannoksen kun siitä käppäilee ees taas päivän mittaan.

Tänään illalla kävin vähän kävely/hölkkälenkillä Victoria Parkissa, josta jatkoin Regent's Canal kanaalin vartta pitkin Thamesille ja sen vartta Canary Wharfiin.

Siellä onkin mun huominen työpäivä. Käyn aamulla asiakkaan luona palaverissa ja sit saankin mennä jo kotiin, aika helppo alku! Se onkin hyvä koska huomenna tulee monta IKEA pakettia, joissa riittää koottavaa...

Hauska kyllä tuon IKEAn kanssa, kun nyt mulle tulee täsmälleen samanlaiset laatikosto ja yöpöytä kuin mulla oli Sydneyssä ja sama tietokonetuoli joka mulla oli Helsingissä! Tuttuja kalusteita :) Kokoaminenkin taitaa kohta mennä ulkomuistista.

Näkymiä uudesta huoneesta

Tosiaan eilen vaihtui sairaalahuone kolme kerrosta ylemmäs 14. kerrokseen. Samalla sain näköalankin ikkunasta :)

Ikkuna avautuu suoraan etelään, joten valitettavasti varsinaista Lontoon keskustaa ei tästä näe vaan se on vielä edempänä länteen päin. Thames joki kulkee tosiaan tuossa aika lähelläkin, mutta eihän se juurikaan näy tuolta talojen välistä.

Kaakon suunnassa näkyy Canary Wharf, uusi Lontoon bisnesalue ja sen massiiviset talot. Se on aika epärealistinen kokemus jo pelkästään ajella tuolla DLR metrolinjalla läpi. Vielä en ole ehtinyt muuten tutustumaan, mutta tosiaan on myös mahdollista että työmaa tulee olemaan jossain vaiheessa siellä. Sittenhän se tulisikin kyllästymiseen asti tutuksi :)

Lounaassa näkyy yksi kiilan muotoinen pilvenpiirtäjä ja se on etelärannalla sijaitseva The Shard. Sieltä olisi varmasti hyvät näkymät myös kaupungille. Muutenhan tuo on tuollaista sekalaisten talojen sotkua.

Toinen viikko Lontoossa

Päätin sit kuitenkin että ihan yhtä hyvä hoito se Lontoossakin on ja kyl sitä yhden nopsan lennon vielä kestää. Lento menikin kivasti nukkuessa, eikä metromatka kotiin ollut mitenkään paha.

Kotiin päästyäni suuntasin lähimmälle lääkäriasemalle paikan päälle kun ne eivät vastanneet puhelimeen. Pyysin lääkärin vastaanotolle aikaa ja he ilmoittivat että mun pitäisi ensin rekisteröityä (=paperisota) ja sen jälkeen aika saattaisi löytyä seuraavalle viikolle, great. No osasivat onneksi kertoa mistä löytyisi kaikille avoin Walk-in clinic joten nopea pyrähdys metrolla ja St Andrewsin lääkäriaseman vastaanotolle odottelemaan. Siellä sit istuttiin pyöreät kolme tuntia kunnes oma vuoro tuli.

Peruslääkäri katsoi mua minuutin ja totesi että käy pyytämässä konsultointiapua ihotautilääkäriltä. Eipä sekään pidempään tarvinnut vaan totesi että sairaalakeikka edessä. Kasvot olivat sen verran hurjassa kunnossa ja korkeaa kuumetta oli tässä vaiheessa ollut jo neljättä päivää. He yrittävät soitella sairaalaan, mutta eivät saaneet ketään kiinni, joten sen sijaan he pistivät mulle vapaamuotoisen lähetekirjeen taskuun ja passittivat kohti Royal London Hospitalin hätäosastoa.

Vastaanotto sujui pikkuhiljaa byrokratian rattaissa, useaan kertaan kuulin sivukorvalla kun lääkärit kävivät enemmän keskustelua siitä että saako tälleen vaan lähettää potilasta ja millä auktoriteetillä kuka kehtaa jne kuin siitä että mitäs tän pojan parantamiseksi tehtäisiin :) Nooh, kyllä niitä lääkäreitä sitten tuli ihan kyllikseen asiaa tutkimaan ja huolena heillä oli viruksen leviäminen silmiin eritoten. Ilman pahasti punoittavia kipeitä silmiä ja silmiä ympäröiviä rakkuloita olisivat mut lähettäneet kotiin lääkkeiden kanssa. Silmien kanssa riski on että viruksen sinne päästyä saattaa aiheutua arpeutumista ja pysyviä näkövammoja.

Kanyyli siis käteen ja osastolle pötköttää ja ihmettelemään. Seuraavana päivänä iso liuta lääkäreitä tuli käymään joista alle puolet oikeasti diagnosoimassa ja muut sit lääkäriopiskelijaryhmiä ihmettelemässä rupinaamaista kummajaista :)

Lopulta tuli myös mun oman lääkärin konsultti lasten ihotautiosastolta ja se osasi suoralta kädeltä sanoa mikä oli kyseessä. Tavallisesti huuliherpes näkyy yleensä lähinnä pieninä rakkuloina suun ympärillä, mutta jos on atooppinen iho (kuten mulla) ja sen lisäksi vielä on tarpeeksi erikoismies niin on mahdollista saada once in a lifetime kokemus koko naaman leveydeltä riehuvasta infektiosta! Kuulemma hyvin tunnettu tapaus lapsilla, heillä viikoittain osastolla samanlainen, mutta paljon harvinaisempi aikuisilla.

En voi tosin suositella, loppuen lopuksi vaikka sairaalassa oleminen onkin täysin uusi kokemus mulle (niitähän täältä tultiin hakemaan?) niin aika kurja olo ollut. Kipuja ei onneksi ole yhtään ja kuumekin on helpottanut. Ruokahalua ei vain oikein ole, plus paikallinen sairaalaruoka on aivan kamalaa. Vielä kun siihen lisää sen ettei mukana ollut puhelimen laturia, joten yhteydenpito rajoittui muutamaan hetkeen päivässä kun piti puhelinta muuten suljettuna, puhumattakaan että jotain viihdykettä olisi. Onneksi on nukuttanut! Vetänyt valtaosan ajasta ihan vain sikeitä niin sillähän se aika kuluu!

Tänään muuttui suunnitelmat ja en pääsekään pois huomenna aamulla vaan vasta perjantaina, joten pyysin kämppiksiäni tuomaan mulle vähän tavaroita, muunmuassa laturin. Nyt ainakin loppuajan on paremmin tavoitettavissa, jos en päätä sittenkin vain nukkua. Lisäksi huone vaihtui 14. kerroksen penthouseen ja näkymä ikkunasta on ihan kohtalainen! Näpsin kuvia huomenna kun on valoisaa taas.

Työt piti alkaa tänään, mutta niiden aika on sitten myöhemmin.