Ohi on

Se oli sitten siinä. Tänään viimeinen tentti suoritettu ja siihen loppui opiskelut tässä laitoksessa. Ei kyllä vielä ole oikein iskoontunut takaraivoon että opiskelut on nyt takanapäin, mutta ehkä se tästä jossain vaiheessa. Viimeinen jakso meni oikein mukavasti loppuen lopuksi vaikka aika monta viikonloppua joutui käyttämään koululla töitä paiskien. Töissä käynti söi vapaapäivät hyvin tehokkaasti, mutta kyllä sitä aikaa ja energiaa sitten loppuen lopuksi kuitenkin aina jostain löytyi ja kaikki työt valmistuivat ajallaan. Tutkimusprojekti tuli esiteltyä palautettua viime perjantaina ja esiteltyä maanantaina pienelle yleisölle. Sain ohjaajalta oikein hyvää palautetta ja hän olisi ilmeisesti halukas hiomaan tuota minun raporttia jonkin verran että saataisiin siitä ihan oikea julkaisukin. Hän myös lähetti tiivistelmän siitä yhteen konferenssiin joka järjestetään Frankfurtissa marraskuun tienoilla. Ilmeisesti tuli siis tehtyä hyvää työtä. Loppuraportti on muuten luettavissa täältä: http://cid-6e16dea33672d672.office.live.com/view.aspx/.Public/Henry%20Backman%20TPTM6330%20Final%20report.doc Tulokset on kaikki graafeissa, joten kuvat selaamalla pärjää. Muuten saattaa olla hiukan puuduttavaa luettavaa :)

Kouluhommien ja varastohommien lisäksi kerkesin käydä toisella kanjoniretkellä. Ohjelma oli sama, mutta kahdessa uudessa kanjonissa pääsin käymään. Toinen oli River Caves Canyon, jossa joutui vähän kahlaamaankin ja toinen Penrose Gully joka jäi viime kerralla käymättä. Harjoitukset oli samassa paikassa kuin viimeksikin. Tässä minä heilumassa yhdessä harjoituslaskussa:





Tässä vähän kuvia tuolta River Caves Canyonista, omasta mielestäni aivan upea paikka.







Tuli tuolta otettua videopätkäkin: http://www.youtube.com/watch?v=5SC_qzimq1g

Tuon lisäksi käytiin sama Tiger Snake canyon kuin viimeksikin. Tällä kertaa sujui kyllä paljon paremmin kun oli vähän kokemusta tuota köydellä laskeutumisesta. Viimeinen laskeutuminen tehtiin myös kahden muun kanssa eri kohdasta kuin mistä viime kerralla, joten oli ihan uusiakin kokemuksia. Tällä kertaa myös nähtiin ihka oikea tiikerikäärmekin, joiden mukaan tuo kanjoni on nimensä saanut:


On muuten hurjan myrkyllinen tuo kärmes, mutta onneksi ei tämä yksilö ollut aggressiivisella tuulella. Yleensä kuulemma ovat. Vähän kyllä jännitti tuon kanssa kun siinä vaiheessa kun se luikerteli paikalle niin itse olin köyden päässä varmistusvuorossa joten siitä ei periaatteessa olisi voinut lähteä käpälämäkeen jos se olisi tullut ärhentelemään tai muuten olisi köydessä roikkuva kaveri jäänyt ilman varmistusta.

Toinen kanjoni jossa ei tullut viime kerralla käytyä oli tuo Penrose Gully ja hitsi että oli muuten ahdas paikka! Ei tosiaankaan sopinut ahtaanpaikan kammoisille. Ajoittain joutui änkeytymään kahden kiviseinämän välistä niin tiukassa että piti etukäteen päättää katsooko eteensä vai taakse, sillä pyöräilykypärä ei pitkulaisena mahtunut kääntymään toisinpäin. Tässä meikäläinen tulossa alas kanjonin reunalta, tässä meikäläinen laskeutumassa kanjonin reunalta alas kanjonin pohjalle:


Tämän jälkeen oli edessä kanjonissa etenemistä, joka suurimmaksi osaksi piti tehdä tukeutuen käsin ja jaloin molemmille seinämille ja pysyen siten parin metrin korkeudessa, sillä pohjalla ei mahtunut kulkemaan:



Ensimmäinen laskeutuminen itse kanjonissa oli todella kinkkinen. Lähtö oli niin ahdas että jos ei tehnyt mitään niin paikallaan pysyi. Pikkuhiljaa siitä itseään piti venkutellä ja änkeä yhä alemmas kunnes pääsi irti kallion puristuksesta ja köyden varaan. Loppu laskeutuminen menikin sitten huomattavasti mukavammin:


Tämän jälkeen olikin sitten pienen kiipeilyn ja änkemisen jälkeen jäljellä enää kanjonista pois laskeutuminen. Aloitus oli kivilipan päältä ja alhaalla valui pieni vesiputous. Oli kyllä aika makea paikka tuokin:


Että semmoinen reissu se. Muista harrastuksista sen verran että hankin tuossa joku viikko sitten itselleni valmistujaislahjan etukäteen, nimittäin tämmöisen:




Vähän on likaisessa kunnossa sillä tuo oli lojunut edellisen omistajan autotallissa jokusen hetken ja siellä vahaan oli tarttunut likaa. Surffilaudoissa vaha tosiaan on yläpinnalla, sillä sen tarkoitus on antaa tarvittava kitka jotta jalat pysyvät paikallaan muuten liukkaan lasikuidun päällä. Ensimmäinen homma olikin sitten raaputtaa ja hinkata vanhat vahat pois. Tässä lauta ihan au naturel:



Tilasin netistä itselleni lyhythihaisen märkäpuvun ja surffilautavahoja ja yksi kaunis iltapäivä sitten pistin urakaksi ja uudet vahat pintaan:


Ensimmäisessä vaiheessa hinkataan tuota Basecoat vahaa pintaan ja se synnyttää näppylöitä ja kumpuja eikä siis leviä tasaisesti. Tämä on tarkoituskin, sillä tuollaisella pinnalla saa paremman pidon. Tässä rupeaa tuo pinta pikkuhiljaa valmistumaan:


Pikkuhiljaa haluttu alue oli pinnoitettu ja pohjakerros siis valmiina. Koitin arpoa tuommoisen varmuuden vuoksi reilun alueen mihin jalat todennäköisesti tulevat asettumaan. Jätin kuitenkin ihan reunat vahaamatta ettei turhaan raavi sisäreittä laudalla istuessa. Lisäksi arvioin mistä tulee otettua kiinni ylös noustessa ja niihin kohtiin laitoin reunoihin vahat myös ettei kädet lipsu:


Sen jälkeen oli sitten jäljellä enää tuon pehmeämmän vahan levittäminen tuohon päälle, joka oli kyllä todella tahmeaa tavaraa. Luulisi jalkojen pysyvän laudan päällä tuon kanssa:



Sitten eiku märkäpuku niskaan ja poseeraamaan!



Vielä en ole käynyt tuota koittamassa kun tosiaan halusin ensin nämä koulupuuhat pois alta. Tuo on odottanut hyvänä motivaattorina tuolla :) Nyt jos lauantaina vaan säät suosii niin olisi tarkoitus lähteä rannalle ja kokeilemaan kuinka tuo toimii :) On ensimmäinen kerta kun tuollaista lasikuitulautaa kokeilen sillä aikaisemmat harjoittelut on tehty vaahtomuovilaudoilla. Tuo ei myöskään ole kovin pitkä lauta vaikka todella leveä onkin, joten vähän jännittää että näinköhän tuolla saa aaltoja kiinni. Isompi lauta on tosiaan helpompi sekä tasapainon kannalta että aallon kiinnisaamisen kannalta. Iso lauta lähtee helpommin aallon mukaan, kun taas pienen laudan ali aalto helposti karkaa. Aika näyttää miten käy :)

Semmoista täältä. Autoreissun suunnittelu etenee hitaasti mutta varmasti. Varmaan tässä lähiaikoina joutuu tekemään jonkin verran lopullisia päätöksiä ja varauksia joten siinä vaiheessa sitten lisää siitä.

Mutta niin.. nyt on sitten opiskelut päätöksessä. Jotenkin ei tunnu vielä yhtään valmistuneelta. En tiedä milloin iskee oikeasti tämä ajatus. Laskeskelin tuossa että noin 17 vuotta on koulun penkillä tullut istuttua ja nyt se on sitten takanapäin. Saa nähdä tuleeko kova ikävä. Nyt on sitten edessä ankaraa työnhakemista ja tulevaisuuden suunnittelua. Niin, meinasi vallan unohtua!

Juttelin tuossa viime viikolla yhen kaverini kanssa ja tuli puheeksi että hän on vuokraamassa isoa omakotitaloa Espoon Laajalahdesta. Ilmoitti että yksi huone olisi vielä vapaana että jos kiinnostaisi. Vastasin sitten että todennäköisesti ei aikataulut täsmää, mutta periaatteessa voisin olla kiinnostunut. Kävi sitten ilmi että he ottavat tuon talon vuokralle tammikuun alussa, mutta tammikuun ajaksi heillä on yksi vuokralainen siellä joka tarvitsee huoneen vain kuukaudeksi. Se siis vapautuu juuri sopivasti helmikuun alussa kun tupsahdan Suomeen taas. Toinen erinomainen puoli tuossa oli että huone on valmiiksi kalustettu! Mun omaisuus mahtuu pariin matkalaukkuun ensi helmikuussa, joten säästyy ainakin noista huolista kun on sänky, pöytä ja vaatekaapit olemassa heti alkuun. Kunnon kuvia tuosta ei ole vielä, mutta laitan niitä kunhan saa. Kyseessä on siis kolmikerroksinen omakotitalo jonka yläkerrassa on neljä makuuhuonetta ja kellarissa yksi, eli meitä on siellä yhteensä viisi siis asustelemassa. Keskikerroksessa on yhteiset tilat ja talosta löytyy myös sauna. Oli sen verran passeli mahdollisuus että ei voinut kieltäytyä.

Semmoista! Terveisiä kaikille! Siellä ilmeisesti lunta jo tulee. Täällä on parina päivänä ollut jo Kuuma. Kauhulla oottelen taas niitä neljänkympin päiviä sillä eiköhän niitä ole taas tulossa. Pääosin kuitenkin on ollut ihan mukavat kelit, reilu kaksi kymmentä ja puolipilvistä.

Kuulumisia keväisestä Sydneystä

Noniin, johan tässä on aikaa hurahtanut kuukausitolkulla viimepäivityksestä.

Eli kesähän meni niin että Hong Kongin kautta takaisin koto-Suomeen kuukaudeksi. Oli kyllä mielettömän mukavaa nähdä tutut naamat pitkästä aikaa ja oikein mielellään olisi pidempäänkin aikaa viettänyt! Kovin oli kiireinen aikataulu lomailun ajan mutta se oli odotettavissa. Sain kuitenkin ajettua vihdoin autokoulun kakkosvaiheenkin, joten nyt on ajokortti voimassa vuoteen 2057 asti :) Sille tuleekin tarvetta, mutta siitä hetken kuluttua lisää.

Paluu takaisin Sydneyyn sujui oikein hyvin ilman ongelmia. Tällä kertaa tosin meni sisäinen kello aivan sekaisin vaikka yleensä lennoista selviää ilman kummempaa jetlagia. Torstai hävisi ihan kokonaan jonnekin ja ensimmäinen viikonloppu meni ihan hassuihin aikoihin nukkuessa. Kyllä se unirytmi sitten pikkuhiljaa vääntäytyi täkäläiseen aikavyöhykkeeseen.

Viimeinen lukukausi alkoi ja normaaliin tapaan hommaa on riittänyt sen kanssa. Mulla on kaksi normaalia kurssia, Transport Policy ja Value Chain Management, tässä jaksossa ja noiden lisäksi Research Project kurssi. Tuossa tutkimusprojektissa on tarkoituksena selvittää GPS-seurantadatan avulla miten sähköautot soveltuisivat autoilijoiden nykyiseen ajokäyttäytymiseen. Minulla on käytössä meidän laitoksen keräämää tietoa lähes 200 autoilijan ajelusta maksimissaan yli 10 viikon ajanjaksolla. Sitten oli vain tehtävänä luoda matemaattinen malli akunlataukselle ja energiankulutukselle. Tiedossa on myös ajoneuvojen nopeudet jonka malli ottaa huomioon, nopeasti tai todella hitaasti ajaessa energiaa kuluu enemmän matkan suorittamiseen. Ajat jolloin auto on parkkeerattu kotiosoitteessa käytetään akun lataamiseen. Tällä tavalla sitten voi simuloida miten sähköauton akun varaus käyttäytyy kunkin henkilön ajossa, ja tietty jos varaus tippuu nollaan niin sitten olisi sähköauto jättänyt tielle.

Tällä hetkellä kirjoittelen tuosta projektista väliraporttia. Malli on valmiina ja ensimmäinen skenaario on ajettuna, nyt pitää vain selittää raporttiin että mitä on tarkalleen tehty ja mitä meinaa jatkossa tehdä. Ihan hyvällä mallilla on, 22 sivua tiukkaa tekstiä jo kasassa :)

Aikaa koulutöihin on merkittävästi vähemmän nyt tosin kun onnistuin vihdoin ja viimein saamaan töitä. Olen nyt jo joitakin viikkoja tehnyt hommia pienessä varastossa varastotyöntekijänä pari-kolme päivää viikossa. Ei mitenkään hirveän haastavaa työtä ja aika fyysistä ajoittain, mutta maksaa huomattavasti enemmän kuin kotona istuminen, joten oikein mielellään siellä käy. Työpaikka on suhteellisen lähelläkin, sinne kävelen noin 35 minuuttia suuntaansa. Siellä on nyt tavoitteena tehdä mahdollisimman paljon hommia ja säästää rahaa tammikuuta varten.

Ja tammikuussahan tulee siis tuolle ajokortille käyttöä sillä silloin on toteutumassa tuo suunniteltu road trip. Neljä kaveria (Pera, Ari, Julle ja Johanna) Suomesta on jo lentonsa hankkineet ja tipahtelevat tänne Sydneyyn joulun jälkeen. Ensin juhlitaan vuoden vaihdetta Sydneyn tyyliin ja sitten viikon verran Sydneyyn ja lähiympäristöön tutustumista. Vuokra-auto on varattu aikavälille 8.-29.1. ja tuossa ajassa pitäisi siis ehtiä köröttelemään Sydneystä pohjoiseen aina Cairnsiin asti. Reitti viistänee itärannikkoa koko matkan ja matkalla pysähdellään surffailemaan, sukeltelemaan ja ihmettelemään maisemia. Cairnsista sitten lennetään takaisin Sydneyyn ja sieltä takaisin Suomeen. Vähän on ollut puhetta Peran kanssa että saatetaan jäädä kuitenkin vielä toviksi Australiaan pyörimään, sillä meillä ei pakottavaa tarvetta ole lähteä heti tammikuun lopussa takaisin. Nuo suunnitelmat kyllä riippuvat vähän kaikesta, joten ei voi vielä tietää mitä tarkkaanottaen meinataan tehdä.

Mutta onnistuin tässä löytää aikaa pienelle retkelle täällä Sydneyssä päin. Viime viikonloppuna lähdin yliopiston retkeilykerhon mukaan kanjonireissulle mukaan. Homman nimi oli että ensin opetellaan kokeneempien ohjeistuksella köydellä laskeutumista ja sitten käydään tutkimassa kanjoneita joihin ei ilman köysiä pääse.

Lauantaina siis paikalle päästyämme aloitimme harjoittelun, tehtiin tuommoisia muutaman metrin laskeutumisia ja opeteltiin miten se köyden kanssa menetellään. Ideanahan siis on että vyötärön ympärillä on valjaat jotka sitten kytketään köyteen niin että köysi tekee pari mutkaa metallilenkkien läpi ja siten tuottaa tarvittavan kitkan jolla voi kontrolloida laskeutumista. Laskeutumisnopeutta kontrolloidaan painamalla köyttä alaselkää vasten, jolloin keho lisää tuota kitkaa kun köysi joutuu kiertämään vyötärön ympäri.



Harjoittelulaskeutumisia

Asiat opetettiin varsin nopeaan tahtiin ja kolme kertaa oli aika tavallinen määrä mitä noita harjoituslaskeutumisia tehtiin. Sen jälkeen siirryttiinkin kaltevilta tasoilta pystysuoraan laskeutumiseen. Ja eivätkä muuten valinneet aivan kaikista helpoimpia laskeutumisia! Neljäs laskeutumiseni elämäni aikana oli siis semmoinen jossa ensimmäiset 1,5m oli pystysuoraa seinämää, joka oli vain kalliolippa. Tämän jälkeen sitten joutui jäämään pelkän köyden varaan killumaan, sillä jalat eivät seinään enää ylettäneet. Myös tähän laskeutumiseen sattunut köysi oli uusi ja ohkainen, joten se ei tuottanut paljoa kitkaa. Huomasin alussa laskeutuessani että en oikeastaan saa painettua köyttä tarpeeksi kovasti että saisin laskeutumisen pysäytettyä. Tuli huomattua että se on psykologisesti aika tärkeä seikka aloittelijalle että milloin vain tietää että saa itsensä pysähdyksiin :) Siinä sitten muutama paniikinhetki vietettiin, mutta vaara oli vain pään sisällä. Ulkopuolisesta se näytti vain siltä että laskeuduin hitaasti mutta vähän holtittomasti tuon muutaman metrin, mutta eihän sitä peloissaan oleva mieli tajua että ei ole hätää :) Siis vaikka itseään ei saanutkaan pysäytettyä, ei vauhti pääse kasvamaan vaaralliseksi vaikka olisi päästänyt kokonaan irti.

Noh, tuosta selvittiin ja olokin parani kun oli taas tukevalla maalla ja sai vähän aikaa hengähtää. Viiden laskeutumiseni oli sitten viereisellä paikalla jossa alku oli aluskasvillisuuden peitossa joten ei ollut mitään keinoa nähdä etukäteen mihin on laskeutumassa. Tässä kohtaa lippa oli vieläkin lyhyempi, noin metrin luokkaa, ja tämän jälkeen vapaata pudotusta maahan semmoiset 15 metriä. Edellisen laskeutumisen kokemukset kun kolkutteli takaraivossa niin voin kyllä sanoa että ehkä hiukkasen jännitti aloittaa tuo laskeutuminen! :) Tällä kertaa oli kuitenkin enemmän kitkaa köydessä ja itsensä sai pysähdyksiin. Pikkuhiljaa hivuttautumalla siis reunan yli ja kellahdus vapaasti roikkumaan. Nyt kun itsensä sai pysähdyksiin niin kokemus oli aivan mahtava! Hieno tunne pikkuhiljaa liukua alaspäin köyden varassa killuessa ja tajusi jopa vähän katsella ympärilleen maisemia.

Sitten kolmannen seinämän kimppuun. Tässä aloitus oli huomattavasti helpompi kuin kahdessa edellisessä ja vapaata roikkumista ei ollut kuin muutama metri puolivälin tienoilla, joten koko matkan käytännössä sai tuettua itseään jaloilla seinämää vasten. Se mikä tässä laskeutumisessa sykähdytti oli sen korkeus, ei yhtään vähempää kuin 30 metriä :) 60 metrinen köysi jolla laskeuduttiin yletti juuri ja juuri ylös ja alas.


Tämä oli siis toinen näistä haastavammista laskeutumisista. Eihän tuosta mitään kyllä näe.


Tässä kuva tuon 30 metrisen pudotuksen alotuksesta. Tässäkin ainut vinkki korkeudesta on taustalla näkyvät puiden latvat, jotka siis olivat huomattavasti alempana kuin lähtöpiste. Näissä harjoitteluissa ei vielä uskaltanut lähteä laukun kanssa koittamaan, joten kamera jäi aina ylös. Ohjaajat kyllä räpsivät kuvia mutta eivät ole vielä lähettäneet niitä.

Tämän aika hurjan aloitussession tarkoitus oli ohjaajien mukaan opettaa meille laskeutumistekniikka ja myös valmistaa meitä henkisesti korkeilla laskeutumisilla. Kanjoneissa laskeutumiset eivät tulisi olemaan ollenkaan noin korkeita, mutta ne ovat huomattavasti vaikeampia teknisesti. Siten onkin hyvä että korkeus ei enää pelota niin paljoa ja voi keskittyä räpeltämään itseään alas ilman sitä taakkaa.

Harjoittelun jälkeen palattiin leiriin nauttimaan retkilounasta nuotion äärelle ja sitten käveltiin ihmettelemään leiripaikan lähellä olevaa kanjonia, joka on sattunut jäämään erittäin helppopääsyiseksi huolimatta upeasta muodostaan. Kanjonin alapäässä kiivettiin porukalla näköalakivelle, josta avautui näkymä laaksoon. Laakson pohjalla on seitsemän tähden luksus lepokohde tarjolla kaikille halukkaille vaivaiseen $2000 hintaan per yö. Kiven päällä istuskellessa todettiin porukalla että kyllä meillä on paremmat näkymät ja siten äärettömästi parempi hinta-laatusuhde :)


Kivellä istuskelua


Maisemaa laaksosta

Auringonlaskua varten käveltiin hiukan matkaa kanjonia takas ylöspäin ja sitten noustiin toiselle laidalle.


Kanjonin reunaa


Ohjaajamme Tim nautiskelemassa maisemasta


Toinen ohjaaja Joshua



Ryhmäläisiä ihmettelemässä maisemia




Minä itte!


Laakso auringonlaskussa

Auringonlasku nähtyämme kävely takaisin leiriin, illallinen ja yleistä illanviettoa yömyöhään. Seuraavana aamuna seitsemältä herätys ja ihmiset kömpivät vaihtelevissa kunnoissa ulos teltoistaan. Aamiaisen jälkeen kuitenkin pääosin kaikki olivat jo hyvissä voimissa ja lähdettiin ajamaan kohti Tiger Snake kanjonia. Autoilla ei ihan viereen päässyt vaan käveltävää jäi vielä puolisentoista tuntia. Kun päästiin lopulta kanjonin alkuun niin kävi hyvin selväksi että aika paljon teknisempiä tulevat nämä laskeutumiset olemaan. Ensimmäinen laskeutuminen oli erittäin kapeaan rakoon, jossa köydestä ei oikeastaan ollut juurikaan hyötyä. Suurinosa sen kanssa kuitenkin päätti mennä, itseni mukaanlukien, vaikka ilmankin olisi pärjännyt. Tuli todettua että loppuen lopuksi se oli enemmänkin tiellä ja haitaksi, mutta jonkinlaisena henkisenä tukena se oli kuitenkin.



Pikkuhiljaa sinne rakoon yksi kerrallaan uskaltauduttiin ohjaajien valvoessa. Sisällä ei harmi kyllä muistanut kuvia ottaa kun keskittyi tekemiseen niin paljon :)

Ensimmäinen laskeutuminen myös päätyi suoraan veteen johon upottiin polvia myöten eli kaikilla jalat litomärät heti starttiin :) Päivä oli kuitenkin onneksi lämmin joten ei mitään paleltumista ainakaan tarvinnut pelätä. Kahden lyhyen laskeutumisen jälkeen laskeuduttiin ulos ensimmäisestä kapeikosta oikein nätissä maisemissa. Pieni vesiputous lorotti hiljakseen vieressä ja mukava ja helppo laskeutuminen alas avarampaan maastoon.


Reissun mukavin, nätein ja helpoin laskeutuminen.

Pienen kävelyn jälkeen päädyimme maassa olevan reiän luokse. Sinne sitä piti sitten änkeytyä köyden kanssa ja oli kyllä ahdasta. Jotenkin sitä kuitenkin kaikki perä edellä ahtautuivat alkukapeikosta ja sitten loppulaskeutuminen olikin kymmenisen metriä kapeassa kanjonissa. Hieno tunnelma kyllä killua tuollaisessa hämärässä kapeikossa köyden varassa kun aurinko juuri ja juuri pilkottaa kapeasta aukosta yläpuolelta!

Tämän jälkeen sitten vapaata käyskentelyä ees taas kanjonissa ja pikkuhiljaa ryhmä siirtyi alemmaksi jossa taas kapeikko aukeni. Tällä kertaa molemmilla puolilla oli todella jylhät kalliot ja todella rauhallinen tunnelma auringonpaisteesta ja näkymistä nauttien.



Kanjoni oli parista kohtaa sen verran ahdas että vähän joutui änkemään että pääsi kulkemaan läpi.


Siinä ollaan varusteet päällä, tosin pyöräilykypärän otin kuvaa varten pois kun se on vähän kökön näköinen :) Kypärä oli kyllä hyvä olla, yhden ryhmäläisen kypärään puolen nyrkin kokoinen kivi kopsahtikin heti ensimmäisenä päivänä.



Kuvat kanjonin uloskäynnistä ja siitä avautuvasta maisemasta.

Sieltä sitten ajallaan kiivettiin takaisin ylös reunalle ja lopulta pienelle kallionnyppylälle nauttimaan pieni lounas. Tässä myös ryhmä jakautui kahtia. Alunperin suunnitelmissa oli että koko porukalla olisi menty vielä toinen kanjoni laskeutumaan, mutta aikaa oli ensimmäisessä kulunut sen verran että vain osa tulisi ehtimään sen tekemään valoisaan aikaan. Mun autoporukka päätti että he saattaisivat olla halukkaita lähtemään ajoissa takaisin kotiin, joten päätin sitten myös lähteä heidän matkaan lähtemättä käymään toisessa kanjonissa. Toisaalta olokin oli jo aika nuutunut, ja tuntui että ihan tarpeeksi oli tullut koettua sille päivälle että ei jaksanut lähteä enää repimään.



Lounastauolla

Lopulta leirillä autokyytejä sumpliessa ei onnistunutkaan aikainen lähtö kun ei pystytty varmistamaan kyytejä kaikilta, ei nimittäin ole lainkaan kännykkäverkkoa tuolla vuoristossa niin ei soittamaankaan pystynyt. Käytettiin siis aika hyödyksi ja siivottiin leiri ja pakattiin tavarat ja ooteltiin loppuporukkaa takaisin. Kun he saivat tavaransa kasaan lähdettiin porukalla läheiseen kylään nauttimaan illallinen ja tuopit yhdessä. Sieltä sitten järjesteltiin autokyytejä vielä uudemman kerran ja saatiin kaikki sopiviin autoihin sisään ja matkalle kohti kotia. Itse nukuin tyytyväisenä koko paluumatkan :)

Loput reissun kuvat löytyy osoitteesta: http://picasaweb.google.com/henry.backman/Canyoning252692010BlueMountains?authkey=Gv1sRgCOT84vD-wa3P7QE&feat=directlink

Otin myös muutamia videoklippejä ja niistä kokosin tuommoisen muutaman minuutin pätkän josta ehkä välittyy tunnelmaa eri tavalla kuin kuvista: http://www.youtube.com/watch?v=AqzJRZcmaA0

Blue Mountains 8.5.2010

Toukokuun alussa käytiin Gabyn, Jessican ja Marcellon kanssa päiväretkellä paikassa Katoomba, Blue Mountains. Sieltä löytyy pieni nähtävyys Three Sisters, joka oli kyllä aika vaisu ilmestys. Se kun oltiin katsastettu, lähdettiin kävelemään ja käytiin katsastamassa Katoomba Falls vesiputoukset. Veden määrä ei ollut huimaava mutta nättejä paikkoja oli silti yllin kyllin.


Three Sisters