Syksyn retkiä

Vähään aikaan ei ole tullutkaan kirjoiteltua. Kesän retkien jälkeen tuli vähän pidempi tauko kun ei tullut lähdettyä mihinkään kummemmin. Koronatilanne täällä on pahentunut aika paljon ja sen vuoksi julkisten käyttö ei ole enää ollut niin houkuttelevaa. Arki sujuu aikalailla vain kotosalla ollessa.

Mutta nyt syksyn edetessä on ruvennut taas houkuttelemaan vähän pidemmät reissut kuin pelkästään tässä kaupungilla käppäily.

Pari viikkoa sitten olin katsonut mielenkiintoiselta vaikuttavan metsäpolun Saksan puolelta. Lauantaiaamuna pakkasin repun ja pistin retkeilykuteet niskaan ja lähdin polkemaan kohti Hammerstein pikkukylää. Juuri kun olin ylittämässä rajaa, kiinnitin huomiota että pyörän takarengas tuntui aika tyhjältä. En ollut kiinnittänyt siihen huomiota lähtiessä, ja olin juuri pari viikkoa aikaisemmin paikannut takakumin joten epäluulo iski että ehkä paikka vuotaa ja kumi tulisi tyhjenemään pian. Mulla ei ole mukana käsipumppua joten ei muuta kuin käännös takaisin ja kotiin pyörähuoltoon. Päädyin lopulta ihan ottamaan sisäkumin irti ja tarkistamaan vuotojen varalta, mutta ei siellä mitään kuitenkaan ollut. Ihan vain harhaluuloa :D

Mutta ei se mitään, sunnuntaina sitten uusi yritys. Reppu olikin jo valmiiksi pakattu joten ei muuta kuin matkaan! Tällä kertaa, täsmälleen samassa paikassa, vaihdoin vaihteita ja etuvaihtajasta kuului iso rusahdus ja se näytti lähteneen pois paikoiltaan. Yleensä on työkalut sentään mukana, mutta tällä kertaa ei jostain syystä ollut muistanut ottaa, joten taas käännös takaisin kotiin ja kirottu retki ei vieläkään onnistunut! Sain kuitenkin etuvaihtajan korjattua takaisin paikoilleen, mitään ei ollut hajonnut vaan oli vain kiristysruuvit löystyneet ja siksi liikahti pois paikaltaan.

Viime viikonloppuna sitten viimein kolmas yritys! Tällä kertaa pyörä toimi ongelmitta, vaikkakin taas rajalla jännitti että mitäköhän nyt tällä kertaa!

Hammersteiniin on tästä reilu tunnin pyörämatka. Perillä laitoin pyörän parkkiin juna-asemalle (josta ei kyllä näyttänyt kulkeneen junia vuosikausiin), ja lähdin käppäilemään metikköön.

Matkalta löytyi pieni luola, hienoja kivimuodostelmia ja koloja. Sääkin oli mukavan syksyinen ja raikas, oikein upea syyskäppäily!

 

 

Pieni luola, onneksi oli otsalamppu mukana ja tuli katsottua ylös ennenkuin nosti päätä, sillä katosta roikkui valtavasti hämähäkkejä

 

Syksyistä metsämaisemaa

 

Hammersteinin läpi virtaava Kander joki näkyy alhaalla

 

 

 

Reitillä oli paljon isoja kivimuodostelmia, olettaisin että jääkauden jäljiltä

 

 

Matkalla takaisin viimeisen mäen päältä

Takas tullessa mäen päällä tuli katsottua horisonttiin vähän tarkemmin ja huomasin että siellä näkyy jotain vuorenhuippuja. Vuoriappi esille ja katsoin että mitkäs huiput ne onkaan ja oli tuttuja nimiä kuten Eiger ja Jungfrau. Hyvä näkyvyys, sillä kotiin tullessa tarkistin että nämä huiput ovat etelä-Sveitsissä, 130km päässä Hammersteinista. Toisaalta kertoo myös Sveitsin pienestä koosta kun pohjoisnaapuri Saksasta näkee melkein koko maan läpi :)

 

 

Eipä ne huiput juuri näissä kuvissa näy, mutta paljaalla silmällä erotti hyvin

 

Viinitarhojen läpi alas kohti Hammersteinia

Viime viikonlopun reissusta reipastuneena tänä sunnuntaina hetken mielijohteesta päätin lähteä toiselle reissulle. Tällä kertaa pyörä kohti Rheinfeldeniä, johon tuli yksi pyöräretki tehtyäkin jo kesällä. Nyt oli suunnitelmissa myös tehdä pieni kävelylenkki perillä.

 

Oikealla näkyy pieni saari joka on keskellä Rein jokea Sveitsin ja Saksan välissä

 

Muutamia kuvia välisaarelta jonne pääsee käppäilemään vapaasti. Tässä viimeisessä näkyy silta joka yhdistää Sveitsin ja Saksan Rheinfeldenin.

Saksan puoleisen sillan alla joki syvenee todella äkillisesti ja syvimmillään, aivan sillan jälkeen, joen syvyys on jopa 32m. Tästä johtuen joki pyörteilee voimakkaasti ja on imaissut syvyyksiinsä uimareita ja kaatanut veneitä tuosta noin vain.

 

Tässä syvyyskartassa näkyy hyvin kuinka joen pohjassa on valtava kuoppa

Tämä syvin kohta on nimeltään Pyhän Annan syvänne. Viimeisin Pyhän Annan uhri on ollut vuonna 2000 kun 13 vuotias poika upposi pyörteiden viemänä näkymättömiin. Ruumis löytyi vasta seitsemän viikon kuluttua 10km päästä alavirtaan.

 

Pyhän Annan syvänteelle omistettu patsas Saksan puolella 

Rheinfeldenistä kävelin joen vartta Saksan puolella ylävirtaan seuraavalle ylityspaikalle.

 

Rein näyttäytyi oikein hienona kalmeassa syysvalossa

 

Seuraava ylityspaikka oli vesivoimalaitos, ja siellä pisti silmään lohien omat tikapuut :) 

Joen ylityksen jälkeen kävely takaisin Rheinfeldeniin ja pyörällä hurautus kohti kotia. Oli oikein mukava reissu ja täytyy ehkä käydä uudestaankin!

Sveitsi road trip

Tour du Mont Blancin jälkeen oli välissä yksi viikko vähän töitä ja kotona lomailua, ja sitten lähdettiin Annan kanssa road tripille ympäri Sveitsiä!

Ensimmäisenä määränpäänä oli Luzern, todella upea ja kaunis kaupunki! Käppäiltiin nopeasti vanha kaupunki läpi ja tuli viimein ostettua itselle myös linkkuveitsikin :)

 

Luzernin puusilta

 

Luzernin leijonamuistomerkki

Kaupunkikierroksen jälkeen oltiin vähän kahden vaiheilla otettaisiinko vuoristojuna ylös Pilatus huipulle kun sää oli muuttumassa kokoajan pilvisemmäksi. Jos huipulla on pilvistä niin sieltä ei sitten kyllä näe yhtään minnekään ja ei oikein syytä mennä.

Lopulta ajateltiin että junamatka jo itsessään on ihan tarpeeksi kiva kokemus että kannattaa lähteä. Ja se olikin tosi makee, ilmeisesti yksi jyrkimmistä tämmöisistä junista!

 

Pilatus-Bahn ala-asema

 

 

Matkalla ylös

 

 

Alkuun tilanne huipulla näytti aika huolestuttavalta, ja jos olisi ollut huonompi tuuri niin tämmöiset näkymät oisi saattanut olla ainoastaan tarjolla

 

 

Näkymä takaisin junaraiteille

 

 

Luzern kaupunki ja järvi

 

 

Pilatus huipun lohikäärme

 

 

Mietittiin että jos selfiet näissä olosuhteissa näyttää näin photoshopatuilta niin miksi edes nousta ylös, kun yhtä vakuuttavan kuvan voisi tehdä kotikoneella :D

 

Tässä vaiheessa tuli jo vettä aika kaatamalla, kastuttiin ihan kunnolla. Oli hyvä hetki kipittää takaisin kahvioon lämmittelemään.

 

Alas tullessa oli niin nätti sateenkaari että junakuljettajakin napsi kuvia siitä

Vielä illaksi ajettiin Interlakeniin jossa yövyttiin AirBnB majoituksessa. Perille tultaessa oli jo sen verran myöhä että ei muuta ehditty kuin vain syödä illallista ja sitten käydä nukkumaan.

Seuraavana aamuna ensimmäiseksi suunnattiin Lauterbrunneniin, jota on kuvailtu ehkä jopa Sveitsin kauneimmaksi kyläksi. Se sijaitsee isojen vuoriseinämien välissä ja taustalla näkyy vesiputouksia. Ehkä syynä oli pilvinen sää tai vähän kuivahkot putoukset mutta ei se nyt kamalan kummoiselta kylältä vaikuttanut, kun sveitsiläisiä kyliä on tullut nähtyä jo useampia. Nätti kyllä mutta ei ehkä odotuksien arvoinen.

 

Lauterbrunnen kylä

 

Siellä syötiin aamiainen kuitenkin ja sitten lähdettiin käymään läheisellä tunneliputouksella. Vesi on kaivertanut syvät railot kallion sisään ja vesiputous mutkittelee syvällä seinämissä. Sinne on rakennettu näköalatasanteita ja kävelyreitit joita pitkin pääsee ihmettelemään veden pauhua syvällä kalliossa. Makea paikka!

 

 

 

 

Meillä oli mietinnässä että oltaisiin noustu ylös Jungenfraujoch huipulle josta avautuisi upeat jäätikkönäkymät vuoren huipulta. Vieläkin tosin oltiin sään armoilla ja pilvisyys oli taas iso riski. Tänne nousu olisi myös olisi ollut valtavan kallis joten tämä riski päätettiin olla ottamatta ja sen sijaan ajettiin vuoren toiselle puolelle Grinderwaldin kylään lounaalle.

 

Näkymiä Grindelwaldin kylästä

Sieltä hurautettiinkin sitten suoraan seuraavaan yösijaan Berniin, Sveitsin pääkaupunkiin (ei siis Zurich!). Bernissä yövyttiin ihan hotellissa, ja ehdittiin vielä iltasella käppäillä hyvin kaupungilla. Nähtiin kaupungin kuuluisat karhutkin! Niillä on oma oleskelualueensa aivan vanhan kaupungin kupeessa.

 

Bernin kaupunki

 

 

Bernin karhu

Illallisen jälkeen kiivettiin Rosengartenin puiston muurille katselemaan Bernin valoja ja hörppimään pari paikallista olutta, voin suositella!

Keskiviikkona käytiin vähän ostoksilla, sain itselleni kiipeilykengät, kiipeilykypärän ja lämpimän retkeilyfleecen. Siitä sit huristeltiin kohti Rüschlikonia jossa oltiin tapaamassa Annan siskoa ja siskonpoikaa. Sitä ennen pysähdyttiin Langenberg villieläinpuistossa, jossa oli paljon elukoita todella isoissa aitauksissaan luonnon keskellä. Nähtiin hirviä, buffaloita, vuorivuohia ja karhu pulikoimassa ja itse ensimmäistä kertaa näin myös ilveksen ja suden.

Rüschlikoniin päästyämme käytiin porukalla uimassa Zurich järvessä ja vietettiin vähän aikaa heidän kanssaan.

Pian lähdettiin taas jatkamaan matkaa, suuntana Annan kaverit Sargansissa itä-Sveitsissä joiden luona oltiin yötä. Illalla käytiin heidän kanssaan lähistöllä olevalla vesiputouksella uimassa, grillailtiin vähän ja istuttiin iltaa. Heillä oli kuitenkin työpäivä seuraavana päivänä joten ei kauhean myöhään oltu ylhäällä vaan käytiin unille hyvissä ajoin.

Seuraavana päivänä jäikin auto parkkiin ja otettiin kabiini-/ja tuolihissikyydit ylös ja suunnattiin kohti Pizolia. Siellä on varsin kuuluisa viiden järven vaellusreitti, joka nimensä mukaisesti kiertää viiden vuoristojärven vierestä. Meillä ei ollut suunnitelmissa tehdä tuota päiväretkenä vaan oltiin pakattu mukaan yöpymisvehkeet.

 

En muista olenko aikaisemmin ollut kesällä tuolihississä

 

 

Evästauko!

 

Ennen yöpymispaikalle saapumista jemmattiin teltta ja muu rompe kivien taakse piiloon ja kevyellä repulla lähdettiin tekemään pieni sivureitti Pizol huipulle. Oli kyllä ihan tarpeeksi jännittävä reitti itselle, mutta auttoi että Annan tottuneena vuorikulkijana oli mukana :D Toisaalta huomaa että oma korkeanpaikankammo on helpottanut ihan valtavasti jo tämän kesän kokemuksella ja paikat joissa olisi jalat tutisseet aikaisemmin ihan holtittomasti sutviutuivat nyt ilman suurempia ongelmia.

 

Matkalla saatiin vähän ylittää lumikenttiäkin. Pizolin jäätikkö on lähes kokonaan jo sulanut pois, siitä ei ollut kuin pieni siivu enää jäljellä.

 

 

Tässä ollaan jo noustu harjanteelle ja Pizol huipun risti näkyy jo hyvin. Noita kallioita pitkin kömmittiin perille.

Lopulta kiivettiin aina huipulle asti ja tämä olikin tähän mennessä minulle korkein huippu jolle olen kiivennyt! 2844 metriä!

Seuraava huippu täytyykin varmaan sitten olla jo yli 3000m :)

 

Onnellinen "vuorikiipeilijä"

 

 

Näkymät huipulta joka suuntaan olivat kyllä makeat

Huiputuksen jälkeen kipitettiin takaisin alas, keräiltiin retkiroippeet jemmasta ja jatkettiin matkaa yöpymispaikalle seuraavan järven rannalle.

 

Alastulomatkalla nähtiin myös vuorivuohi rinteillä

Siellä ensin teltta pystyyn ja tavarat ojennukseen, ja sitten tietysti uimaan järveen! Pikkuhiljaa rupeaa ehkä tottumaan näihin jääkylmiin vuoristojärvivesiin mutta hrrrrr, kyllä ne vaan on silti todella kylmiä. Ei tehty kuin nopea pulahdus kumpikin ja sitten suunnattiin ruuantekohommiiin :)

 

Schottensee vuoristojärvi upean turkoosina

 

Näin jylhissä maisemissa ei ole aikaisemmin tullutkaan telttailtua

 

 

Maukkaat retkimuonat!

Illalla makoiltiin pitkään taivasalla ihmetellen kirkasta tähtitaivasta. Nähtiin myös molempien pisin tähdenlento, tai Anna näki sen kokonaan mutta se kesti niin pitkään että hän ehti mainita siitä minulle, ehdin kääntää katseen sinne ja vielä senkin jälkeen se tuntui lentävän todella pitkään ja kirkkaana.

Aamulla leiri kasaan ja liikkeelle kohti seuraavaa järveä. Siellä tietysti taas pikainen uintitauko! Ei tuntunut olevan yhtään lämpimämpää vettä vaikka tummempi järvi oli.

 

Seuraava vuoristojärvi

Uintitauon jälkeen kiivettiin läheiselle huipulle jossa oltiin sovittu lounastreffit Annan äitin kanssa. Lounastauon jälkeen köpöteltiin pitkää alamäkeä takaisin alas autolle.

 

Huipulle oli koottu isoja kivikekoja

 

 

Tässä vielä aika pitkälti alamäkeä jäljellä

Iltapäivällä kerettiin vielä käydä pyörähtämässä Walensee järvellä. Täällä ollaan käyty uimassa pari kertaa aikaisemminkin, ja nyt kyllä tuntui olevan niin lämmintä vettä että! En tiedä oliko vain suhteellisesti lämmintä mutta ainakin pulikoitiin paljon pidempään kuin aikaisemmissa järvissä.

Lauantaina suunta olikin sitten jo kohti kotia, mutta kiertotien kautta. Käytiin vierailemassa Annan edesmenneiden isovanhempien kotikylässä Ermatingenissä ja tsekkaamassa heidän vanha kotitalonsa Untersee järven rannalla.

Sieltä seuraava etappi oli Rheinfall vesiputoukset. Nämä ovat yksi isoista nähtävyyksistä, eritoten pohjois-Sveitsissä ja olihan ne todella upeat ja voimakkaat!

 

Rheinfall putoukset monesta eri suunnasta

Ehdittiin vähän köpötellä kaupungillakin, käytiin syömässä maukkaat jäätelöt ja sitten tietysti vähän pulikoimassa Rein joessa myös. Hyvän matkaa tietysti yläjuoksuun ettei päädytty vesiputouksiin :)

Ja näin päättyi myös meidän viikon road trip! Paljon ehdittiin nähdä Sveitsistä, mutta vielä varsinkin eteläisemmässä Sveitsissä riittää nähtävää. Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan mielettömän hyvin onnistunut reissu ja mahtava lomaviikko!