Pilvinen Augstmatthorn

Viimeisiä valmistelevia patikointeja ennen ensi viikon vaellusreissua! Tällä kertaa oli yön yli reissu, varasin itselleni yösijan Habkernin pienestä kylästä johon matkasin perjantai-iltana. Illalla ei enää ehtinyt muuta kuin asettauduttua taloksi huoneeseen ja käymään pikkaisen kävelemässä lähimaastossa.

Oma huone majatalossa

Thunersee järvi pilkottaa taustalla

Illalla oli aika pilvistä ja se vähän huoletti huomista ajatellen että näkeekö mitään.

Hyvin nukutun yön ja maittavan aamiaisen jälkeen oli aika lähteä kapuamaan mäelle. Sää vaikutti aamulla huomattavasti paremmalta ja määränpää näkyi hienosti aamuauringossa.

Terävin huippu taustalla on Suggithurn, joka on hieman matalampana kuin Augstmatthorn mutta kuitenkin matkan varrella

Maalaiskisu tuli myös toivottamaan hyvää matkaa :)

Mukavassa auringonpaisteessa pikkuhiljaa tuli kavuttua ylös laaksosta ja lopulta jyrkempää rinnettä ylöspäin. Rankkaa on kyllä vieläkin tuo tuntitolkulla pelkkään ylämäkeen kapuaminen, mutta tällä kertaa oli opittu että vauhti saa olla aika verkkainen ja että taukoja voi pitää.

Juuri ennen huipulle nousua oli hyvä katsastaa taaksepäin että mistä oltiin tultu. Laaksossa näkyy Habkerin kylä kaukana ja sieltä pikkuhiljaa kavuttu tänne asti.

Vaikka oli koko päivän aurinko paistanut, niin niinhän siinä sitten kävi että vuorenharjanteen toisella puolella olikin muodostunut pilvimassa. Takaisin tulosuuntaan näkyi hienosti maisemia mutta harmittavasti juuri toiseen suuntaan ei vain nähnyt yhtään mitään.

Augstmatthorn huippu pilven sisällä.

Huipulla korkeutta 2137m ja kun lähtöpaikka Habkern on noin tuhannessa metrissa niin sellaiset 1100m nousua tuli aamupäivään.

Reitti alas kulki vuorenharjannetta pitkin, jonka olin kuvitellut olevan todella upea maisemien suhteen kirkkaalla säällä. Silloin olisi hienosti avautunut näköala molempiin suuntiin, mutta nyt sitten vain toiseen suuntaan.

Tässä näkyy hyvin kuinka vuorenharjanteen vasemmalla puolella on pelkkää pilveä

Pikkuhiljaa alaspäin tullessa pääsi pilvikerroksen alapuolelle ja sai viimein nähdä Brienzersee järven turkoosia vettä

Näkymä takaisinpäin mistä olin tulossa. Oikealla Brienzersee järvi ja edessä vuorenharjanne jota pitkin tallustelin alaspäin.

Parin tunnin alamäkipatikoinnin jälkeen pääsin harjanteen päähän, Harkerkulmiin. Siellä on hieno ravintolarakennus näköalatasanteineen. Tässä vaiheessa jo sääkin oli paljon kirkkaampi ja näkymät avautuivat hienosti. Harderkulmissa oli hyvä syödä vähän lounasta ja pitää kunnollinen tauko. Edessä oli vielä pitkä alamäki takaisin Interlaken Ostiin ja juna-asemalle.

Harder Kulm

Tyytyväinen patikoija nauttimassa kylmästä oluesta :)

Alhaalla näkyy Interlaken Ost ja taustalla lumihuippuisia vuoria

Interlaken Ost ja Brienzersee järvi

Kaiken kaikkiaan reissu meni tosi hyvin vaikka pilvisyys oli vähän pettymys. Hyvin tuntuu että kokemus vuorilla patikoinnista on kasvanut ja itsevarmuus sen myötä myös. Paljon tämmöisiä päivä- ja yönyli retkiä tulee varmasti järjesteltyä ja innolla odottaa uusien paikkojen näkemistä.

Ensi viikolla olisi sitten tosiaan tiedossa viikon kestävä alppivaellus kesäloman aloitukseksi. Sitä varten tässä on nyt treenattu mutta vähän se vielä jännittää että miten siitä selviää, mutta se selviää sitten itsekseen ensi viikolla. Reissu alkaa perjantaina Chamonixsta, mutta perjantain suunnitelmissa ei ole muuta kuin illallinen vaellusporukan kanssa ja infotilaisuus jossa käydään läpi retkisuunnitelma ja semmoista. Lauantaiaamuna alkaa sitten itse patikointi ja seuraavan 8 päivän aikana kierretään Mont Blanc ympäri ja tullaan takaisin Chamonixn jossa sitten vielä yksi yö ja sunnuntain aamupalan jälkeen matka kohti kotia.

Eiköhän tule olemaan joka tapauksessa hieno kokemus ja innolla kyllä odotan!

PS. Edelliseltä Via Ferrata reissulta saatiin viimein meidän oppaan ottamia kuvia joten niitä tässä vielä lopuksi :)

Via Ferrata viikonloppu ja ensimmäinen vuorenhuippu

Täällä arki on sujunut aika tavalliseen tapaan. Viikot puuhastellaan töitä kotona ja viikonloppuina mahdollisuuksien mukaan patikointireissuja.

Sää täällä Baselissa on ollut kyllä todella hyvä. Aurinko on paistanut todella paljon ja lämpötilat olleet mukavia 22-25 yleensä päivällä. Parina päivänä on ollut lähempänä 30 ja se on jo tuntunut vähän kuumalta, mutta yleensä oikein mukavia shortsikelejä vaan.

Viikolla tulee tehtyä silloin tällöin pyöräretkiä. On ollut kiva kun päässyt tutustumaan lähiseutuun vähän pidemmälle.

Baselista lounaaseen, kohti Bättwil kylää

Rein jokea alavirtaan jonkin matkaa. Kuva Saksan puolelta ja vastarannalla Ranska

Näköalapaikalta läheltä Gempeniä. 500m korkeuseronousu pyörällä oli aika rankka rykäisy itelle mutta tuli selvittyä!

Yhtenä viikonloppuna lauantaina kävin lepposalla ryhmäpatikalla Saksan puolella. Meitä oli n. 10 hengen ryhmä ja kansalaisuuksia yhtä monta. Oli kiva rupatella niitä näitä ja nauttia järvimaisemista matkan varrella.

Schluchsee rantaa pitkin. Tuli käytyä myös uimassa tuossa järvessä ja oli tähän asti lämpimintä vettä ihan kirkkaasti!

Sunnuntaina lähdin sitten itsekseni reissuun tavoitteena vähän haastavampi reitti. Otin juna+bussi yhteyden Rüttenenin kylään ja sieltä lähti reitti ylös kohti Weissenstein huippua.

Alkumatkasta ilma oli todella sumuinen ja kostea, niin kuin näkyy näistä kuvista kun nousin metsän läpi rinnettä ylös.

Hieno pöllö oli kaiverrettu kantoon :)

Onneksi kuitenkin ylös päästyäni pilvet rupesivat hälvenemään ja sai ihastella avautuvia maisemia joka suuntaan.

Taustalla näkyy jyrkänne jonka päälle reitti vei

Jyrkänteen päältä näkyi hienosti lähimaastoa

Takaisin tullessa näkyi maisemat Bielersee järven suuntaan. Kiva että pikkuhiljaa rupeaa paikat tulemaan tutuiksi sillä tunnistin tuon järven ulkonäöltä. Oltiin Annan kanssa sen rannalla syömässä meidän sumuisen patikkareissun jälkeen :)

Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa vihdoin itselleni yksi kesän odotetuimmista viikonlopuista. Luvassa oli lauantai-sunnuntai yönyli reissu Engelbergiin jossa pääsisi kokeilemaan vähän kiipeilyä Via Ferratan muodossa. Nämä reitit ovat tosiaan merkattuja reittejä joissa on kiinteitä kaapeleita ja metallisia "portaita" joita pitkin kokemattomampikin kiipeilijä pääsee könyämään turvallisesti.

Tämä reissu oli opastettu tutustumisviikonloppu Via Ferrata reitteihin. Valjaat ja kypärät saatiin vuokrattua paikan päältä, ja meillä oli mukana kokenut vuoriopas neuvomassa ja katsomassa meidän perään.

Lauantaiaamuna reissu alkoi nousulla laaksosta alppimajalle

Alppimajalle päästyä syötiin rauhassa lounasta ja lepäiltiin, ennen kuin puettiin valjaat ylle ja lähettiin kokeilemaan ensimmäinen reitti. Reitit on luokiteltu K1-K5 asteikolla niin että mitä isompi numero niin sitä vaikeampi reitti on. Ensimmäinen reittimme oli K2, ja se sopi hyvin aloittelijoille. Täytyy kyllä sanoa että täysin kokenemattomana kiipeilijänä se oli kyllä jo ihan jännittävää :D

Tässä minä nousemassa ensimmäiseltä köysisillalta toiselle, tummissa shortseissa.

Ja kuva ylhäältä alaspäin samasta paikasta. Sieltä meidän jono pikkuhiljaa nousi ylös.

Siitä selviydyttyä annettiin mahdollisuus kokeilla toinenkin reitti. Se olikin hyppäys suoraan K4 vaikeuteen.

K4 reitti nousi tämän seinämän oikeaa puolta ylös ja sen jälkeen yli kuvassa näkyvää köysisiltaa pitkin

Opas painotti useaan otteeseen että se tulisi olemaan haastavaa ja että ei kannata lähteä yrittämään jos ei ole varma. Olinkin jo aika lähellä päättää että ei ehkä kannata. Muiden ryhmäläisten kannustamana päädyin sitten kuitenkin kiipeämään!

Tässä sitä mennään. Reitti kulki tuon lipan alta, joka oli vähän ahdas paikka itelle ahtautua ja samalla koittaa roikkua kiinni otteissa, mutta siitä selvittiin!

Ja rankkahan se olikin. Suurimmaksi osaksi ei ehtinyt korkeutta pelätä kun keskittyi niin tiukasti vaan kiipeämiseen liike kerrallaan, mutta yhdessä paikassa meinasi tulla stoppi. Se oli muutaman metrin levyinen sileä seinämä jonka halki mentiin sivuttaissuunnassa. Seinästä törrötti vain muutamat n.20cm pitkät suorat rautatapit jalansijoiksi. Seinässä ei tuntunu olevan oikein minkäänlaista otetta käsille ja pari askelta joutui ottamaan vain tasapainoilleissa noiden tappien päällä tuolla pystysuoralla seinällä. Alhaalla oli pudotusta metritolkulla, mutta tietysti turvavaljaat olisivat ottaneet kopin jos siitä olisi tippunut.

Siinä seinällä jäin tosiaan hetkeksi jumiin kun koitti haparoida käsille jotain otetta jotta uskaltaisi ottaa seuraavan askeleen. Pian rupesi jalatkin tärisemään joka teki koko touhusta entistä vaikeampaa. Oli todella epävarma olo siinä ja rupesi tuntumaan että ei enää uskalla liikkua kumpaankaan suuntaan kun ei luottanut omaan tasapainoon. Loppuen lopuksi kun tuli vedettyä hetken aikaa syvään henkeä, sain kuin sainkin hivutettua vapisevan jalan seuraavalle askeleelle ja pääsin eteenpäin ilman tippumista. Eipä muista milloin olisi noin paljon viimeksi jännittänyt! :D

Oli kyllä hieno kokemus ja päätös ensimmäiselle päivälle!

Yötä oltiin alppimajalla, saatiin siellä hyvä illallinen ja istuttiin porukalla iltaa. Ei tosin kamalan pitkään vaan kaikki hyvin uupuneina suuntasivat sänkyyn jo hyvissä ajoin ennen iltakymmentä :D Vie kyllä hyvin mehut tuollainen ylämäkivaellus ja sen päälle vielä kiipeilyt.

Seuraavana aamuna herättiin hyvissä ajoin että oltiin kahdeksan maissa kamat kannossa ja lähdössä liikkeelle. Päivän suunnitelma oli kiivetä majapaikalta Rigidalstock huipulle, jonne johtaa edellispäiväisiä pidempi Via Ferrata reitti.

Rigidalstock aamusarasteessa odottelemassa

Ennen sitä kuitenkin edessä oli pari tuntia ihan vain ylämäkeen patikointia jotta päästiin reittien alkuun.

Nousu aamulla oli kivasti varjossa niin ei ihan niin paljoa tarvinnut hikoilla :)

Pikkuhiljaa aurinko rupesi valaisemaan meidänkin rinnettä

Ylösmennessä jo osa näistä poluista oli ihan jännittäviä. Polku ei ehkä näy kamalan selvästi mutta tultiin tuota harjanteen vasemman puoleista laitaa pitkin.

Lopulta päästiin varsinaisten Via Ferrata reittien lähelle ja oli aika pysähtyä viimeiselle aukealle laittamaan valjaat päälle. Määränpää näkyykin hienosti taustalla.

Tämä reitti oli tosiaan luokiteltu K3:ksi eikä siten ollut ihan niin tekninen kuin edellispäiväinen, mutta tämä reitti oli huomattavasti pidempi ja myös käytti enemmän kiven muotoja rautaisten portaiden sijaan. Kyllä ainakin itse löysi haastavia paikkoja tästäkin, mutta myös huomasi että itseluottamus ja kokemus olivat kasvaneet joten nousu onnistui ilman epävarmuuksia. Ihan tarpeeksi rankkaa se oli myös!

Taas noustaan jonossa porukalla :)

Lopulta ylämäki loppui ja olin kiivennyt ensimmäiselle vuorenhuipulleni! Korkeutta tällä huipulla on 2593m merenpinnasta ja vaikka ei Sveitsiläisittäin vielä aivan valtavan korkea ole niin kyllä sieltä vaan upeat maisemat avautuivat. Ja on siinä tosiaan ihan erilainen tunne kun maisemat ei avaudu vain yhteen suuntaan vaan joka suuntaan!

Kuvilla on aivan mahdotonta välittää avaruuden tunnetta, mutta tosiaan mihin päin vain kääntyi niin joka puolella oli upeat maisemat

Tyytyväinen huippuselfie :)

Huipulla emme viettäneet paljoa aikaa, noin vartin verran syötiin eväitä ja sitten aloitimmekin paluun takaisin lähtöpisteeseen Engelbergin juna-asemalle. Reissumme lähtöpaikka on 1013m korkeudessa, joten oltiin noustu omin voimin yli 1.5km ylöspäin, mutta se myös tarkoitti että piti tulla kaikki nuo metrit alaskin.

Kun pääsimme takaisin alppamajalle niin pidettiin siellä ihan kunnollinen lounastauko, ja palautettiin meidän vuokravarusteet.

Alppimajan viereisessä lammessa oli hyvä huljutella jalkoja. Tuli kyllä vähän huvipuistofiilis tuosta kun taivaskin niin täynnä varjoliitäjiä :) Paljon kaikenlaista harrastamista tarjoaa nämä vuoret kesälläkin.

Loppumatka oli tosiaan alamäkeen löntystelyä, ja vaikka se ei ole niin rankkaa kuin ylöspäin meneminen niin se tuntuu polvissa tosi nopeasti ja väsyneet jalat ei kyllä lepoa jyrkässä alamäessä saa. Näin paljon en olekaan tähän mennessä tullut alamäkeen yhteen putkeen ja se kyllä tuntui jaloissa. Ei ole onneksi mitään vaivoja ollut, jalat ovat kestäneet reippailua hyvin.

Ja tämmöiset reissut ovat myös hyvää treeniä seuraavaa odotettua kesäjuttua varten, nimittäin elokuun ensimmäisellä viikolla on tiedossa viikon kestävä Mont Blancin ympärivaellus. Siellä tulee päivittäin isoja korkeuseroja, joten jännittää kyllä kuinka siitä selviää. Maisemat ja kokemus pitäisi olla kuitenkin aika mahtavia, ainakin ennakko-odotusten mukaan!