Intian reissun päätös - kuvat & videot

Nonni, nyt ollaan kotiuduttu takaisin Suomeen ja käyty yksi päivä töissäkin. Sain viimein kasattua kuvista jonkinlaisen albumin ja myös parsittua videomateriaalin kokoon. Silloin tällöin tuli napsittua videokuvaa, mutta nettiyhteyksien hitauden vuoksi niitä ei oikein sieltä saanut levitykseen. Niistä kuitenkin varmaan saa tunnelmaa meiningistä paremmin kuin kuvista.

Nyt ei muuta kuin seuraavaa matkaa odottamaan! Sitä ei tarvitsekaan kauaa haikailla, sillä jo elokuun alussa lähdetään neljän hengen voimin Portugaliin :)

Kuva-albumi Intiasta:
https://plus.google.com/photos/100772598969359202985/albums/5900560684882644289?authkey=CNihvZzFg_22eA

Videot:

1. Munnar ja teeplantaasit [2:56]
2. Häätunnelmia [2:17]
3. Delhin kadut [1:53]
4. Manun perheen oma pieni saari [1:30] 
5. Vuoristoteillä huristelua [5:10]

Houseboat

Tänään käytiin veneilemässä asuntolaivalla, mutta vain päiväretkellä. Matkalla veneelle pysähdyttiin pikaisesti maistamaan paikallista alkoholijuomaa, toria. Haisi ihan kiljulta, mutta maistui marginaalisesti paremmalta. Vatsanväänteet ovat kuitenkin yhtä taattu. Normaalisti sitä ei nautita yksinään vaan tulisen ruuan kanssa, jota meillä ei ollut tällä kertaa aikaa ottaa. Siinä yhteydessä se ehkä toimisikin.

Itse veneily oli huikea reissu. Yläkannella oli dj pyörittämässä levyjä, juomia riittävästi ja hyvää ruokaa taas tarjolla. Määränpää meillä oli Manun perheen omistama pienen pieni saari, johon he ovat suunnittelemassa jotain turistikohdetta, ravintolaa tai pientä majapaikkaa. Perillä hypittiin veneen kaiteelta veteen ja tanssittiin sadetanssia saarella. Siistii! :)

Itseäni kyllä vähän aikaa mietitytti että menenkö uimaan sillä paikallinen tapa uida vaatteet päällä oli suomalaiselle hieman outoa ja kun ei viitsinyt ainoana heittää vaatteita poiskaan. Kyl sitä sit lopulta tuli mentyä pienen Gabyn tuuppauksen avustamana :)

Chillailu päiviä

Tiistaina häiden jälkeen luultiin että meillä olisi lepäilypäivä, mutta intialaiset olivat eri mieltä ja taluttivat meidät ulos kämpästä iltapäivällä. Mentiin Fort Kochiniin syömään myöhäistä lounasta, joka pikkuhiljaa drinkkien parissa istuessa muuttui päivälliseksi. Siitä jatkettiin lähistöllä asuvan Sandeepin luo iltaa istumaan ja päästiin kotiin vasta myöhään myöhään yöllä.

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa päivällinen Manun sukukartanossa noin tunnin ajomatkan päässä. Häiden jälkeen pariskunnalla on useita tämmöisiä lounaita ja päivällisiä eri sukulaisten luona, ja meidät oli tähän kutsuttu mukaan ihmettelemään.

Lähtö tosin jäi myöhäiseksi sillä jonkun lahjusskandaalin vuoksi erästä poliitikkoa vaaditaan eroamaan ja vaatimuksille haettiin painoa järjestämällä lakko. Ja täällä lakko ei ole mikään yhden ammattiyhdistyksen työtaistelu jonka aikana toimintaa pyöritetään esimiesvoimin, vaan täällä menee kiinni kaikki. Jokainen putiikki, julkinen liikenne ja muu on kiinni, jonka lisäksi autolla ajaminen on myös kielletty. Lakkorikkureita, jotka julkeavat huristella yksityisautollaan lakon aikana, saattavat kärsiä autoa kohti heitetyistä kivenmurikoista. Tämä kyseinen lakko ei näemmä ihan niin tärkeältä tuntunut kansan mielestä ja joitain autoja jopa nähtiin liikenteessä lakon aikanakin, mutta vain muutamia.

Kun klo. 6 - 18 kestänyt lakko oli viimein ohi, uskallettiin lähteä ajamaan. Matka vielä viivästyi kun pysähdyttiin ostamaan lisää ruokaa, ja näin päästiin perille vasta pimeän tultua. Ja se oli kyllä suuri harmi, sillä kartano oli aivan upea ja pihapiiri vaikutti todella kauniilta, mutta kokonaisuutta ei oikein voinut hahmottaa eikä kuviakaan saanut :/ Ilta kuitenkin oli mukava, maittavaa ruokaa ja juomaa ja kaiken kruunasi upea ilotulitus, jota seurattiin sädetikkuja heilutellen :)

Hääpäivä

Aamulla, kun viimein mut potkittiin ylös sängystä, tytöillä olikin jo sarit puettuna. Siitä nopeasti suihkuun ja kurta ja mundu päälle ja oltiin valmiita kirkkoon.

Vihintä oli vastaavanlainen parin tunnin tiukka setti kuin viimeksikin, mutta tällä kertaa kirkossa oli tuolit! Kun papit olivat saaneet siunauksensa annettua, suunnattiin häälounaalle. Sitä varten oli koristeltu vaatimattomasti sisästadion, jotta paikalla oli tilaa 2400 vieraalle. Lounas oli hyvää ja aika tehokkaasti saivat ruokittua koko sakin. Muuten ohjelmassa oli vain jonottaminen päälavalle että pääsee onnittelemaan tuoretta hääparia ja poseeraamaan kuvaajille yhteiskuvaan.

Tämän jälkeen liuettiin kämpille, illalla oli tiedossa vielä toinen häävastaanotto. Aikaa oli vaatteiden vaihtoon tällä kertaa reilusti, tai olisi ollut jos ei oltais kaikki nukahdettu päikkäreille ja herätty varttia ennen kuin piti olla jo juhlakunnossa :)

Häävastaanotto nro 2 ei ollut niin pieni kuin oletin vaan sinnekin oli saapunut sadoittain juhlijoita. Tilana toimi tällä kertaa satama-alueella oleva suuri konferenssitila. Vähän oli puheita ja pientä ohjelman tynkää, mutta hyvin pian kun oltiin saatu ruuat nassuun, tuli hääparin ensimmäinen tanssi, jonka jälkeen välittömästi dj rupesi paukuttamaan täysveristä klubimusiikkia. Sen tahtiin sitten intialaiset duracell puput pomppi aina puoli kolmeen asti tauotta. Ei kyllä meillä riittänyt veto millään mukana pysymiseen, mutta paljon tuli tanssittua.

Loppuen lopuksi kokemus näistä kaksista häistä oli että ne oli liian järjestetyt, ihmisiä oli liikaa ja sen takia ei oikein häätunnelma noussut missään vaiheessa. Sitä on itse vain tottunut että häät ovat kuitenkin hieman intiimimpi tapahtuma. Hauskaa oli, mutta se riippui täysin siitä että oli omaa porukkaa jonka kanssa viettää aikaa, koska muuten olisi ollut kovin kolikkoa tuossa väenpaljoudessa. Häärituaalitkin ja kaikki muut vaiheet jäivät myös jotenkin teennäisen oloiseksi kun joka välissä oli se ulkopuolisten valokuvaajien armeija räpsyttelemässä. Esimerkiksi kakku leikattiin lavalla, mutta sitä kakkua ei kukaan syönyt, hääpari otti vain pienet haukut ja muille ei tarjoiltu.

Tottakai tämä ei ole kovin edustava otos intialaisista häistä vaan nämä olivat vain tämän suvun ja tämän alueen tapa järjestää. Jonkin verran tuli kyseltyä toki eri puolilta Intiaa tulleilta heidän paikallisista hääperinteistä ja onhan hindujen häät esimerkiksi aivan eri juttu. Hieno kokemus joka tapauksessa :)

Välipäivä

Manun kaverit ovat suunnitelleet tekevänsä yllätys tanssiesityksen häissä, ja alunperin suunnitelmissa oli aloittaa harjoitukset 11 aamulla. Tuo aikataulu ei oikein pitänyt kun ihmisiä kömpi unilta vielä puolenpäivän jälkeen. Lopulta kolmen jälkeen oli porukka koolla ja meillä oli oikea koreografikin. Aluksi hänellä oli suunnitelma jossa me länkkäritkin oltiin mukana, mutta kun hän pyysi meitä näyttämään meidän salsa-askeleet tuli nopea muutos ohjelmaan ja meidät siirrettiin katsomon puolelle. Ei oikein irronnut lantio letkeään kieputukseen :)

Homma siis keskittyi pelkästään pääohjelmaan ja aikamoiset bollywood liikkeet oli intialaispojilla opeteltavana. Saas nähdä huomenna kuinka hyvin on pojilla treenit sujuneet, me poistuttiin syömään runsas ja maittava päivällinen jonkun aikaa touhua seurattuamme.

Tanssiesityksen piti tosiaan olla yllätys mutta Sandeep (jota kutsumme meidän kesken Johnsoniksi) onnistui illalla kovaan ääneen kyselemään kaikilta että ovathan tulossa tanssitreeneihin aamulla, Manun läsnäollessa. Ja jos se ei vielä riittänyt niin varmisti asian lipsauttamalla sen vielä aamullakin Manulle suoraan... Oh well, todettiin että ainakin se on vielä morsiamelle yllätys, kunhan saadaan Johnsonille suukapula huomiseksi.

Illalla tytöt saivat vielä hennatatuoinnit käsiinsä huomista varten. Huomenna onkin aikainen herätys ja pitkä päivä, joten täytyy koittaa saada kunnolla nukuttua.

Ennakkohääjuhlat

Tänään oli ohjelmassa lisää shoppailua, olen nyt ollut todistamassa neljä neidon juhlamekon ostamista. Tästä saa varmaan jonkun kärsivällisyyden kunniamerkin?

Kenkäongelmaan keksin uuden ratkaisun! Pesin nuhjaantuneet sandaalini, korjailin sieltä täältä pikaliimalla ja väritin mustalla tussilla kaikki vaaleat kulumat ja nirhaumat piiloon. Lopputulos hämää hämärässä valaistuksessa vähintään joka toisen juhlakuntoisen vieraan. Jotain mitalia tästäkin? :)

Eilen illalla oli hieman kriisin poikasta. Huomasi että heti kun ruvetaan pukeutumaan hamemaisiin vaatteisiin, mukana tulee hameväen ongelmat myös. Ostamani kurti paita oli upea tumman liila, ja kun tuleva aviomies näki sen ensikerran hän parkaisi että hänellä on aivan samanlainen! Nopeasti sitten haettiin paidat vertailuun ja lopulta tarkan syynäämisen jälkeen löydettiin joitain eroja kuvioinnista ja todettiin että täysin erilaiset ovat eikä tarvitse lähteä kummankaan vaihtamaan.

Itse tilaisuus koostui jonkinlaisesta lyhyestä seremoniasta tulevalle aviomiehelle (morsiamella on vastaava juhla samaan aikaan toisaalla) jonka jälkeen näytettiin serkkujen tekemä onnitteluvideo. Serkkuja oli aika runsaasti, video oli todella pitkä ja paikalliskielellä tuleva kerronta ei yhtään selventänyt erittäin sekavaa videoleikeputkea. Kun se oltiin saatu alta pois, baari aukesi ja tanssimusiikki alkoi raikaa. Intialaiset ovat tunnetusti kovia tanssimaan ja alusta asti vetkuttajia riitti lavalle. Pankin lopullisesti räjäytti se kun me länkkärivieraat vetästiin omat moovit kehiin, joten viimeisetkin jännäilijät olivat velvoitettuja pitämään intialaisten mainetta yllä. Manu sanoikin jälkikäteen että siellä oli heilumassa paljon sellaista porukkaa jotka tavallisesti ovat hyvin varautuneita vastaavissa tilaisuuksissa.

Sieltä jatkettiin nopsasti yökerhon kautta kämpille jatkoille, jossa meitä oli n. 15 hengen iloinen porukka valvomassa aina aamun tunneille saakka. Mukava ilta kaikin puolin, tänään ei juurikaan ole ohjelmaa joten saadaan rauhassa rentoutua ennen huomisia varsinaisia häitä.

Fort Kochi part 2 ja shoppailua

Eilen saapui kaksi Manun vanhaa työkaveria Australiasta. Tänään saatiin kierros Fort Kochissa, eli pääsi ihmettelemään paikkoja uudestaan. Tällä kertaa saatiin läheinen esittely kiinalaisten verkkojen käytöstä ja päästiin itsekin kiskomaan köysistä ja nostamaan verkkoa. Saatiin jopa saaliiksi yksi katkarapu! Valitettavasti ei saatu pitää sitä :(

Nopsan lounaan jälkeen siirryttiin shoppailemaan vaatteita lauantain ennakkohääjuhlaa varten. Itselleni löytyi omasta mielestäni ainakin makeen näköinen liila-musta kokonaisuus. Ongelma vain on että mulla ei ole tilaisuuteen sopivia sandaaleita ja mun jalalle niitä on turha yrittää etsiäkään. Täytyy toivoa että tavalliset juhlakengät jotenkuten sointuvat intialaisen juhlapuvun kanssa.

Shoppailun jälkeen hemmoteltiin itseämme Holiday Inn baarissa. Huomenna on sit ennakkohääjuhlat ja tiedossa varmasti hauska ja pitkä ilta. Huomenna aamulla Sydneystä tutut Gaby ja Rose saapuvat paikalle ja on koko porukkakin kasassa.

Munnar näyttää parastaan viimeisenä päivänä

Inhottavinta kyllä tämän kylmyyden kanssa on että edes lämmintä vettä ei tule. Aamu"suihku" oli vapisevaa veden läpsyttelyä muodon vuoksi. Ainut mistä sai lämmintä vettä oli kun kävin ostamassa vesipullon kioskista, jollain ihmeen tempulla se ei sitten ollut edes viileää.

Aamupäivällä käytiin vielä Senthilin johdolla pienellä kiertoretkellä. Ja voi elämä että oli nättejä paikkoja! Pientä kiemuraista mutta täydellisessä kunnossa olevaa tietä mutkiteltiin menemään laaksosta toiseen ja näkymät olivat toinen toistaan kauniimpia. Homman kruunasi vielä ajoittain pilkotellut aurinko. Täytyy sanoa että jos olisi tunteellinen henkilö niin noissa maisemissa olisi nenäliinoja tarvittu muuhunkin kuin pienen vilustumisen aiheuttamaan niistourakkaan. Hirveän vaikea tällä puhelimen kameralla välittää fiilistä maisemista mutta ehdottomasti reissun kohokohta tähän mennessä.

Ajelu ei ollut edes mitenkään mulle räätälöity vaan Senthilin piti käydä hoitamassa asioita ja otti mut vain matkaseuraksi. Takaisin Munnarissa tapahtuikin väittely jota en Delhi kokemuksien jälkeen uskonut todellakaan käyväni Intiassa. Minä yritin tuputtaa korvausta reissusta ja teestä ja välipaloista, jotka hän kaikki maksoi, ja hän koitti parhaansa mukaan kieltäytyä. Lopulta sain suostuteltua hänet ottamaan 100 rupiaa, eli huimat 1,5e.

Ajelun jälkeen hyppäsin bussiin ja aloitin laskeutumismatkan takaisin kohti Cochinia, pää täynnä räkää ja upeita muistoja.

Perillä Cochinissa Vijeesh tuli hakemaan mut bussiasemalta ja vei samantien syömään kahden hänen kaverinsa kanssa kiinalaiseen ravintolaan. Sen verran niissäkin eroa kotimaisiin vastaaviin että siellä ei ollut puikkoja pöydässä edes tarjolla vaan ne olisi pitänyt erikseen pyytää, eli päinvastoin kuin yleensä on tapana. Ehkä se on tarpeeksi eksoottista intialaiselle että syö haarukalla sormien sijaan, ja syömäpuikoissa olisi sitten jo ylilyönnin makua. Hyvää ruokaa kuitenkin ja tällä kertaa oluen sai ihan lasista teekannun sijaan. Tsingtao puuttui listalta mutta paikallinen Kingfisher on oikein mainiota tavaraa.

Munnar sightseeing

Hyvin nukutun yön ja maittavan aamiaisen jälkeen yritin jälleen saada Mr Salin linjan toiseen päähän, mutta tuloksetta. Käppäilin takaisin Surya Somaan, josta löysinkin aikaisemmin avuliaan olleen hepun. Kävi ilmi että Mr Salinin isä on sairastunut ja hän on vieläkin Cochinissa. Selvisi siis syy miksi ei paljoa napostellut vastailla häiriköivän turistin puheluihin.

Tästä huolimatta paikkoja olisi kiva päästä katsomaan ja sainkin uudet yhteystiedot. Kohta paikalle pamahti ystävällinen Mr Senthil. Teen ääressä keskusteltiin eri vaihtoehdoista päivän ohjelmalle ja päästiin yhteisymmärrykseen kohteista, kuljetuksista ja hinnasta.

Lyhykäisyydessään, kuski ajelutti mua ympäriinsä teepeltojen peittelemiä mäkiä, pysähdellen hyvillä näköalapaikoilla. Munnarin seutu on tosiaan suuri teen tuottaja, täällä on kaikkiaan 16 teetehdasta, mukaanlukien maailman korkeimmalla sijaitseva teetehdas. En ole tuota tarkistanut, mutta uskotaan oppaaseen ja olihan se yli kahdessa kilometrissä, joten ihan riittävän korkealla jokatapauksessa.

Niin joo, jos haluaa täältä teetä tuliaisiksi niin tekstiviestillä voi tilata! (Äiti: Sulle on jo!) Toimitusaika Kallioon reilu viikko ja perille asti riippuen aikatauluista. Hinta on halpa. Muistakaa laittaa maakoodi numeron eteen että tulee viestit varmasti perille (+358), vai tarvitseekohan sitä edes tännepäin lähetellessä?

Kuitenkin, päivän ohjelmaan olisi kuulunut myös käynti teemuseossa, mutta se oli valitettavasti kiinni. Korvaavana reissuna käytiin ihmettelemässä pientä vesiputousta / koskea.

Sää täällä on aika sateinen mutta tähän mennessä on käynyt mieletön pulla ja ollut päivällä vain pieniä kuuroja, auringon pilkahduksiakin näkynyt. Cochinissa lämpötila on ollut miellyttävää 25'C luokkaa, mutta täällä mäellä on kylmä! Kerrankin kun mukamas fiksusti pakannut vain shortsit ja lyhythihaiset mukaan niin Munnarissa on saanut vähän palellakin. Päivät ovat juuri ja juuri sopivia mutta illaksi ja yöksi lämpötila laskee ikävästi. Hotellihuoneen lämmöt seuraavat uskollisesti ulkona vallitsevia olosuhteita ikkunanrakojen kautta toimivalla tuuletuksella ja ruumiinlämpöön perustuvalla lämmityksellä. Saa kaivautua yöksi syvälle vällyjen väliin. Pelko siitä että täällä hikoilisi itsensä rusinaksi on ollut Delhin jälkeen täysin perusteeton. Mutta olisihan tuokin ollut tiedossa jos joskus vaikka ottaisi matkakohteista selvää ihan etukäteen eikä vain improvisoisi paikalle päästyään.

Munnar

Fort Kochissa pyöriessämme Vijeesh ja hänen kaverinsa, joka toimii myös matkaoppaana, soittelivat puheluita ja järkkäilivät mulle parin yön reissun sisämaassa sijaitsevaan Munnarin pikkukaupunkiin. Aluksi oli hieman epäselvää pääseekö koko kaupunkiin edes kun maavyöry oli vienyt sillan mennessään mutta lopulta saatiin sieltä päin varmistus että tie on auki.

Sain sitten valita että menenkö autokyydillä vai bussilla. Vaikka autokyyti olisi ollut 1,5h nopeampi, ajattelin kuitenkin että nyt on hyvä hetki kokeilla paikallista bussiliikennettä. Herätys aamulla oli todella aikaisin, Vijeesh tuli hakemaan mua 05:30 ja vei bussiasemalle. Siitä lähti sit reilu viiden tunnin matka kohti Munnaria.

Matka olisi kyllä kestänyt kaikkine kiertoteineen ja pysähdyksineen vieläkin pidempään ellei kuski olisi ajanut hana pohjassa jatkuvasti, ohitellen kaiken eteen osuvan tyylikkäästi töötti raikaen. Taakse jäi rekat, henkilöautot, riksat, moottoripyörät ja muut bussit. Kapeilla teillä mutkaisilla teillä toisen bussin ohittaminen vaatii aika kylmiä hermoja, tai sitten sopivasti rämäpäisyyttä.

Perillä Munnarissa mun piti löytää Surya Soma Hotel ja sieltä soittaa saamaani numeroon Mr Salinille, joka näyttäisi mulle nähtävyyksiä mulle tänään ja huomenna. Paikka löytyi hyvin vaikka olikin ravintola, mutta Mr Sulin ei vastannut puhelimeen millään. Join ravintolassa odotellessa teen ja Vijeeshin kaveri joka on töissä Surya Somassa tuli kertomaan että Mr Sulin on tällä hetkellä 40km päässä toisessa kaupungissa ja tulisi sieltä puolen päivän aikoihin. Hän kuitenkin soitti mulle huoneen läheisestä hotellista ja sopi kohtuullisen hinnan sille. Chekkasin sisään hotelliin ja päätin ottaa pienet päikkärit odotellessa.

Kello tuli jo kaksi, päätin lähteä syömään lounasta ja koitin soittaa Sulinille. Ei vastausta, joten kysyin aikaisemmin auttaneelta kaverilta jos hän saisi jannuun yhteyden samalla kun oottelin ruokaa. Lopulta hän tuli ilmoittamaan että Sulin on painunut takaisin Cochiniin, eikä ole tulossa kuin vasta myöhään illalla. Toivottavasti on huomenna paikalla, tämän päivän varmasti pärjäileekin vain kaupungilla pyöriessä. Sovitut hommat näyttää menevän vähän niin ja näin täällä päin :)

Nyt vihdoin sit oli aikaa ja mahdollisuus päästä internetin ääreen ja pääsi tuuppaamaan tässä kertyneet blogipäivitykset maailmalle. Toivottavasti kun torstaina olen takaisin Cochinissa niin kämpillä on jo yhteydet kunnossa. Orpo olo tulee muuten ja äititkin hätääntyy kun ei kuulu mitään! :)

Fort Kochi

Maanantaina tuli nukuttua oikein pitkään ja päivällä vain chillailtua ja luettua kirjaa. Toistaiseksi säät ovat suosineet täällä päin. Missään vaiheessa ei ole ollut kovin kuuma, oikeastaan mukavan viileä. Sadetta tulee silloin tällöin, mutta vielä en ole sattunut olemaan ulkona niin että olisi kastumaan joutunut. Kämpässä ei ole ilmastointia mutta pelkällä kattotuulettimella on pärjännyt hyvin.

Iltapäivällä Manun vanha ystävä tuli poimimaan mut kyytiin ja esitteli Fort Kochia, alkuperäistä Cochinin aluetta eurooppalaisvaikutteineen. Hollantilainen tai portugalilainen arkkitehtuuri ei tietysti itselle ollut kovin eksoottista, mutta mieleen painui upeasti ränsistynyt hautausmaa ja kiinalaiset kalastusverkot.

Nuo verkot toimivat tosiaan niin että ne lasketaan lappeelleen veteen ja hetken kuluttua nostetaan köysiin kiinnitettyjen vastapainojen ja muutaman äijän lihasvoiman avulla ylös ja sit voidaankin kerätä saalis ja toistaa sama uusiksi.

Illalla käytiin vielä syömässä päivän saaliista osa pois. Kovasti oli tehnyt mieli maistaa reissun ensimmäinen olut, mutta sattuikin olemaan kuun ensimmäinen päivä ja alkoholin myynti on kielletty. Syy kummalliselta kuulostavaan lakiin on että kun työläiset saavat palkan viimeinen päivä niin eivät sitten heti osta koko rahalla viinaa. Tosin, jos 1. päivä sattuu olemaan perjantai, niin silloin saa kyllä myydä. Loogista, tavallaan... Noh, ravintolan tarjoilija ei moisiin lakeihin kompastunut vaan oluen perään kyseltyämme pöytään ilmestyi vaivihkaa teekannu ja kuppi, josta sitten sai salaa hörppiä olutta. Kuitissa oli merkintä "special tea" :)

Cochin ja ensimmäiset häät

Lento meni hyvin ja lentoyhtiönä Air India yllätti positiivisesti. Kone oli kohtalaisen uusi ja penkeillä oli hyvin mullekin. Ruokakin oli mainiota, mutta sen suhteen en ole kovin nirso koskaan ollut :)

Kaverini Manu oli kentällä vastassa ja siitä tultiin hänen vanhempiensa luokse. He olivat vuokranneet oman asuntonsa yläpuolelta huoneiston meille ulkomaalaisille häävieraille. Saavuttiin paikalle aika myöhään mutta meille tarjottiin vielä kuitenkin Manun äidin tekemää illallista. Ruoka oli todella herkullista ja nyt tuli sit kokeiltua sormin syömistäkin. Hauskaa hommaa se, ei varmasti tule jatkossakaan pyydettyä aseita ruokapöytään.

Seuraavana päivänä olikin sitten Manun veljen häät, joihin sain myös kutsun. Manu oli ostanut mulle etukäteen tilaisuuteen sopivan paidan ja housut joten sulauduin hieman paremmin juhlaseurueeseen. Kirkossa populaa oli noin pari sataa, ja tilaisuus kesti puolitoista tuntia, ja pääsi alkamaan reilu puolen tunnin odottelun jälkeen kun odoteltiin että papit suvaitsevat saapuvan paikalle. Niitä oli tosiaan neljä kappaletta, kaikki hyvin vakavia ja parrakkaita. Sieltä tuli sitten pappien saarnaa puolitoista tuntia putkeen, välillä säestyksellä ja välillä ilman. Välillä puhui yksi kerrallaan ja välillä kaikki. Hääpari ja lähin suku seisoivat kaikki koko toimituksen ajan, laiskemmat siirtyivät taakse penkeille tai ulkopuolelle seurustelemaan. Virallisen ja vapaan sulava sekoitus.

Häätoimituksen jälkeen suunnattiin takaisin kämpille, jossa vaihdettiin nopeasti puku päälle. Tästä matka jatkui häävastaanotolle, jossa vieraita oli "vain" semmoiset 1500... Osa tosin oli ehtinyt lähteä kun meillä lähtö hieman viivästyi sarikankaan pukemisvaikeuksien vuoksi. Häävastaanotto oli järjestetty lentokentän yhteydessä olevaan konferenssitilaan, joka oli ilmeisesti yksi harvoista paikoista johon tuollainen määrä ihmisiä saadaan mahtumaan. Missattiin myös illan ohjelma, mutta sitä ei kuulemma paljoa ollut. Hääparin esittely ja lyhyt bändin keikka. Sen jälkeen alkoi päälavalla hääparin onnittelu ja kuvien ottaminen. Vieraat kävivät joko kutsuttuina tai jonottamalla lavalla, jossa sai vaihtaa pari sanaa ja sen jälkeen hymyiltiin puolen tusinan ammattivalokuvaajajoukolle.

Ruokaa oli hyvin tarjolla, eri puolilla salia oli kojuja eri ruokalajeille. Oli keittoa, liharuokia, kasvisruokaa ja kalaruokaa. Lisäksi oli omat kojut jälkkärille, suklaaputoukselle ja leffateatterista tuttu popcorn kone.

Vieraat tosiaan suurimmaksi osaksi vain kävivät paikalla onnittelemassa paria, ottamassa kuvat ja syömässä, jonka jälkeen liukenivat koteihinsa. Jo ennen klo 23 kun itse lähdin oli paikka jo aika autiona.

Illanviettojuhla järjestetään ilmeisesti pari päivää ennen häitä, jossa on sitten vähän rajatumpi määrä populaa ja silloin ohjelmassa on enemmän musiikkia ja tanssia. Tähän en näiden häiden osalta ehtinyt, mutta Manun häiden vastaavaan pääsen varmastikin osallistumaan.