Eli kesähän meni niin että Hong Kongin kautta takaisin koto-Suomeen kuukaudeksi. Oli kyllä mielettömän mukavaa nähdä tutut naamat pitkästä aikaa ja oikein mielellään olisi pidempäänkin aikaa viettänyt! Kovin oli kiireinen aikataulu lomailun ajan mutta se oli odotettavissa. Sain kuitenkin ajettua vihdoin autokoulun kakkosvaiheenkin, joten nyt on ajokortti voimassa vuoteen 2057 asti :) Sille tuleekin tarvetta, mutta siitä hetken kuluttua lisää.
Paluu takaisin Sydneyyn sujui oikein hyvin ilman ongelmia. Tällä kertaa tosin meni sisäinen kello aivan sekaisin vaikka yleensä lennoista selviää ilman kummempaa jetlagia. Torstai hävisi ihan kokonaan jonnekin ja ensimmäinen viikonloppu meni ihan hassuihin aikoihin nukkuessa. Kyllä se unirytmi sitten pikkuhiljaa vääntäytyi täkäläiseen aikavyöhykkeeseen.
Viimeinen lukukausi alkoi ja normaaliin tapaan hommaa on riittänyt sen kanssa. Mulla on kaksi normaalia kurssia, Transport Policy ja Value Chain Management, tässä jaksossa ja noiden lisäksi Research Project kurssi. Tuossa tutkimusprojektissa on tarkoituksena selvittää GPS-seurantadatan avulla miten sähköautot soveltuisivat autoilijoiden nykyiseen ajokäyttäytymiseen. Minulla on käytössä meidän laitoksen keräämää tietoa lähes 200 autoilijan ajelusta maksimissaan yli 10 viikon ajanjaksolla. Sitten oli vain tehtävänä luoda matemaattinen malli akunlataukselle ja energiankulutukselle. Tiedossa on myös ajoneuvojen nopeudet jonka malli ottaa huomioon, nopeasti tai todella hitaasti ajaessa energiaa kuluu enemmän matkan suorittamiseen. Ajat jolloin auto on parkkeerattu kotiosoitteessa käytetään akun lataamiseen. Tällä tavalla sitten voi simuloida miten sähköauton akun varaus käyttäytyy kunkin henkilön ajossa, ja tietty jos varaus tippuu nollaan niin sitten olisi sähköauto jättänyt tielle.
Tällä hetkellä kirjoittelen tuosta projektista väliraporttia. Malli on valmiina ja ensimmäinen skenaario on ajettuna, nyt pitää vain selittää raporttiin että mitä on tarkalleen tehty ja mitä meinaa jatkossa tehdä. Ihan hyvällä mallilla on, 22 sivua tiukkaa tekstiä jo kasassa :)
Aikaa koulutöihin on merkittävästi vähemmän nyt tosin kun onnistuin vihdoin ja viimein saamaan töitä. Olen nyt jo joitakin viikkoja tehnyt hommia pienessä varastossa varastotyöntekijänä pari-kolme päivää viikossa. Ei mitenkään hirveän haastavaa työtä ja aika fyysistä ajoittain, mutta maksaa huomattavasti enemmän kuin kotona istuminen, joten oikein mielellään siellä käy. Työpaikka on suhteellisen lähelläkin, sinne kävelen noin 35 minuuttia suuntaansa. Siellä on nyt tavoitteena tehdä mahdollisimman paljon hommia ja säästää rahaa tammikuuta varten.
Ja tammikuussahan tulee siis tuolle ajokortille käyttöä sillä silloin on toteutumassa tuo suunniteltu road trip. Neljä kaveria (Pera, Ari, Julle ja Johanna) Suomesta on jo lentonsa hankkineet ja tipahtelevat tänne Sydneyyn joulun jälkeen. Ensin juhlitaan vuoden vaihdetta Sydneyn tyyliin ja sitten viikon verran Sydneyyn ja lähiympäristöön tutustumista. Vuokra-auto on varattu aikavälille 8.-29.1. ja tuossa ajassa pitäisi siis ehtiä köröttelemään Sydneystä pohjoiseen aina Cairnsiin asti. Reitti viistänee itärannikkoa koko matkan ja matkalla pysähdellään surffailemaan, sukeltelemaan ja ihmettelemään maisemia. Cairnsista sitten lennetään takaisin Sydneyyn ja sieltä takaisin Suomeen. Vähän on ollut puhetta Peran kanssa että saatetaan jäädä kuitenkin vielä toviksi Australiaan pyörimään, sillä meillä ei pakottavaa tarvetta ole lähteä heti tammikuun lopussa takaisin. Nuo suunnitelmat kyllä riippuvat vähän kaikesta, joten ei voi vielä tietää mitä tarkkaanottaen meinataan tehdä.
Mutta onnistuin tässä löytää aikaa pienelle retkelle täällä Sydneyssä päin. Viime viikonloppuna lähdin yliopiston retkeilykerhon mukaan kanjonireissulle mukaan. Homman nimi oli että ensin opetellaan kokeneempien ohjeistuksella köydellä laskeutumista ja sitten käydään tutkimassa kanjoneita joihin ei ilman köysiä pääse.
Lauantaina siis paikalle päästyämme aloitimme harjoittelun, tehtiin tuommoisia muutaman metrin laskeutumisia ja opeteltiin miten se köyden kanssa menetellään. Ideanahan siis on että vyötärön ympärillä on valjaat jotka sitten kytketään köyteen niin että köysi tekee pari mutkaa metallilenkkien läpi ja siten tuottaa tarvittavan kitkan jolla voi kontrolloida laskeutumista. Laskeutumisnopeutta kontrolloidaan painamalla köyttä alaselkää vasten, jolloin keho lisää tuota kitkaa kun köysi joutuu kiertämään vyötärön ympäri.
Harjoittelulaskeutumisia
Asiat opetettiin varsin nopeaan tahtiin ja kolme kertaa oli aika tavallinen määrä mitä noita harjoituslaskeutumisia tehtiin. Sen jälkeen siirryttiinkin kaltevilta tasoilta pystysuoraan laskeutumiseen. Ja eivätkä muuten valinneet aivan kaikista helpoimpia laskeutumisia! Neljäs laskeutumiseni elämäni aikana oli siis semmoinen jossa ensimmäiset 1,5m oli pystysuoraa seinämää, joka oli vain kalliolippa. Tämän jälkeen sitten joutui jäämään pelkän köyden varaan killumaan, sillä jalat eivät seinään enää ylettäneet. Myös tähän laskeutumiseen sattunut köysi oli uusi ja ohkainen, joten se ei tuottanut paljoa kitkaa. Huomasin alussa laskeutuessani että en oikeastaan saa painettua köyttä tarpeeksi kovasti että saisin laskeutumisen pysäytettyä. Tuli huomattua että se on psykologisesti aika tärkeä seikka aloittelijalle että milloin vain tietää että saa itsensä pysähdyksiin :) Siinä sitten muutama paniikinhetki vietettiin, mutta vaara oli vain pään sisällä. Ulkopuolisesta se näytti vain siltä että laskeuduin hitaasti mutta vähän holtittomasti tuon muutaman metrin, mutta eihän sitä peloissaan oleva mieli tajua että ei ole hätää :) Siis vaikka itseään ei saanutkaan pysäytettyä, ei vauhti pääse kasvamaan vaaralliseksi vaikka olisi päästänyt kokonaan irti.
Noh, tuosta selvittiin ja olokin parani kun oli taas tukevalla maalla ja sai vähän aikaa hengähtää. Viiden laskeutumiseni oli sitten viereisellä paikalla jossa alku oli aluskasvillisuuden peitossa joten ei ollut mitään keinoa nähdä etukäteen mihin on laskeutumassa. Tässä kohtaa lippa oli vieläkin lyhyempi, noin metrin luokkaa, ja tämän jälkeen vapaata pudotusta maahan semmoiset 15 metriä. Edellisen laskeutumisen kokemukset kun kolkutteli takaraivossa niin voin kyllä sanoa että ehkä hiukkasen jännitti aloittaa tuo laskeutuminen! :) Tällä kertaa oli kuitenkin enemmän kitkaa köydessä ja itsensä sai pysähdyksiin. Pikkuhiljaa hivuttautumalla siis reunan yli ja kellahdus vapaasti roikkumaan. Nyt kun itsensä sai pysähdyksiin niin kokemus oli aivan mahtava! Hieno tunne pikkuhiljaa liukua alaspäin köyden varassa killuessa ja tajusi jopa vähän katsella ympärilleen maisemia.
Sitten kolmannen seinämän kimppuun. Tässä aloitus oli huomattavasti helpompi kuin kahdessa edellisessä ja vapaata roikkumista ei ollut kuin muutama metri puolivälin tienoilla, joten koko matkan käytännössä sai tuettua itseään jaloilla seinämää vasten. Se mikä tässä laskeutumisessa sykähdytti oli sen korkeus, ei yhtään vähempää kuin 30 metriä :) 60 metrinen köysi jolla laskeuduttiin yletti juuri ja juuri ylös ja alas.
Tämä oli siis toinen näistä haastavammista laskeutumisista. Eihän tuosta mitään kyllä näe.
Tässä kuva tuon 30 metrisen pudotuksen alotuksesta. Tässäkin ainut vinkki korkeudesta on taustalla näkyvät puiden latvat, jotka siis olivat huomattavasti alempana kuin lähtöpiste. Näissä harjoitteluissa ei vielä uskaltanut lähteä laukun kanssa koittamaan, joten kamera jäi aina ylös. Ohjaajat kyllä räpsivät kuvia mutta eivät ole vielä lähettäneet niitä.
Tämän aika hurjan aloitussession tarkoitus oli ohjaajien mukaan opettaa meille laskeutumistekniikka ja myös valmistaa meitä henkisesti korkeilla laskeutumisilla. Kanjoneissa laskeutumiset eivät tulisi olemaan ollenkaan noin korkeita, mutta ne ovat huomattavasti vaikeampia teknisesti. Siten onkin hyvä että korkeus ei enää pelota niin paljoa ja voi keskittyä räpeltämään itseään alas ilman sitä taakkaa.
Harjoittelun jälkeen palattiin leiriin nauttimaan retkilounasta nuotion äärelle ja sitten käveltiin ihmettelemään leiripaikan lähellä olevaa kanjonia, joka on sattunut jäämään erittäin helppopääsyiseksi huolimatta upeasta muodostaan. Kanjonin alapäässä kiivettiin porukalla näköalakivelle, josta avautui näkymä laaksoon. Laakson pohjalla on seitsemän tähden luksus lepokohde tarjolla kaikille halukkaille vaivaiseen $2000 hintaan per yö. Kiven päällä istuskellessa todettiin porukalla että kyllä meillä on paremmat näkymät ja siten äärettömästi parempi hinta-laatusuhde :)
Kivellä istuskelua
Maisemaa laaksosta
Auringonlaskua varten käveltiin hiukan matkaa kanjonia takas ylöspäin ja sitten noustiin toiselle laidalle.
Kanjonin reunaa
Ohjaajamme Tim nautiskelemassa maisemasta
Toinen ohjaaja Joshua
Ryhmäläisiä ihmettelemässä maisemia
Minä itte!
Laakso auringonlaskussa
Auringonlasku nähtyämme kävely takaisin leiriin, illallinen ja yleistä illanviettoa yömyöhään. Seuraavana aamuna seitsemältä herätys ja ihmiset kömpivät vaihtelevissa kunnoissa ulos teltoistaan. Aamiaisen jälkeen kuitenkin pääosin kaikki olivat jo hyvissä voimissa ja lähdettiin ajamaan kohti Tiger Snake kanjonia. Autoilla ei ihan viereen päässyt vaan käveltävää jäi vielä puolisentoista tuntia. Kun päästiin lopulta kanjonin alkuun niin kävi hyvin selväksi että aika paljon teknisempiä tulevat nämä laskeutumiset olemaan. Ensimmäinen laskeutuminen oli erittäin kapeaan rakoon, jossa köydestä ei oikeastaan ollut juurikaan hyötyä. Suurinosa sen kanssa kuitenkin päätti mennä, itseni mukaanlukien, vaikka ilmankin olisi pärjännyt. Tuli todettua että loppuen lopuksi se oli enemmänkin tiellä ja haitaksi, mutta jonkinlaisena henkisenä tukena se oli kuitenkin.
Pikkuhiljaa sinne rakoon yksi kerrallaan uskaltauduttiin ohjaajien valvoessa. Sisällä ei harmi kyllä muistanut kuvia ottaa kun keskittyi tekemiseen niin paljon :)
Ensimmäinen laskeutuminen myös päätyi suoraan veteen johon upottiin polvia myöten eli kaikilla jalat litomärät heti starttiin :) Päivä oli kuitenkin onneksi lämmin joten ei mitään paleltumista ainakaan tarvinnut pelätä. Kahden lyhyen laskeutumisen jälkeen laskeuduttiin ulos ensimmäisestä kapeikosta oikein nätissä maisemissa. Pieni vesiputous lorotti hiljakseen vieressä ja mukava ja helppo laskeutuminen alas avarampaan maastoon.
Reissun mukavin, nätein ja helpoin laskeutuminen.
Pienen kävelyn jälkeen päädyimme maassa olevan reiän luokse. Sinne sitä piti sitten änkeytyä köyden kanssa ja oli kyllä ahdasta. Jotenkin sitä kuitenkin kaikki perä edellä ahtautuivat alkukapeikosta ja sitten loppulaskeutuminen olikin kymmenisen metriä kapeassa kanjonissa. Hieno tunnelma kyllä killua tuollaisessa hämärässä kapeikossa köyden varassa kun aurinko juuri ja juuri pilkottaa kapeasta aukosta yläpuolelta!
Tämän jälkeen sitten vapaata käyskentelyä ees taas kanjonissa ja pikkuhiljaa ryhmä siirtyi alemmaksi jossa taas kapeikko aukeni. Tällä kertaa molemmilla puolilla oli todella jylhät kalliot ja todella rauhallinen tunnelma auringonpaisteesta ja näkymistä nauttien.
Kanjoni oli parista kohtaa sen verran ahdas että vähän joutui änkemään että pääsi kulkemaan läpi.
Siinä ollaan varusteet päällä, tosin pyöräilykypärän otin kuvaa varten pois kun se on vähän kökön näköinen :) Kypärä oli kyllä hyvä olla, yhden ryhmäläisen kypärään puolen nyrkin kokoinen kivi kopsahtikin heti ensimmäisenä päivänä.
Kuvat kanjonin uloskäynnistä ja siitä avautuvasta maisemasta.
Sieltä sitten ajallaan kiivettiin takaisin ylös reunalle ja lopulta pienelle kallionnyppylälle nauttimaan pieni lounas. Tässä myös ryhmä jakautui kahtia. Alunperin suunnitelmissa oli että koko porukalla olisi menty vielä toinen kanjoni laskeutumaan, mutta aikaa oli ensimmäisessä kulunut sen verran että vain osa tulisi ehtimään sen tekemään valoisaan aikaan. Mun autoporukka päätti että he saattaisivat olla halukkaita lähtemään ajoissa takaisin kotiin, joten päätin sitten myös lähteä heidän matkaan lähtemättä käymään toisessa kanjonissa. Toisaalta olokin oli jo aika nuutunut, ja tuntui että ihan tarpeeksi oli tullut koettua sille päivälle että ei jaksanut lähteä enää repimään.
Lounastauolla
Lopulta leirillä autokyytejä sumpliessa ei onnistunutkaan aikainen lähtö kun ei pystytty varmistamaan kyytejä kaikilta, ei nimittäin ole lainkaan kännykkäverkkoa tuolla vuoristossa niin ei soittamaankaan pystynyt. Käytettiin siis aika hyödyksi ja siivottiin leiri ja pakattiin tavarat ja ooteltiin loppuporukkaa takaisin. Kun he saivat tavaransa kasaan lähdettiin porukalla läheiseen kylään nauttimaan illallinen ja tuopit yhdessä. Sieltä sitten järjesteltiin autokyytejä vielä uudemman kerran ja saatiin kaikki sopiviin autoihin sisään ja matkalle kohti kotia. Itse nukuin tyytyväisenä koko paluumatkan :)
Loput reissun kuvat löytyy osoitteesta: http://picasaweb.google.com/henry.backman/Canyoning252692010BlueMountains?authkey=Gv1sRgCOT84vD-wa3P7QE&feat=directlink
Otin myös muutamia videoklippejä ja niistä kokosin tuommoisen muutaman minuutin pätkän josta ehkä välittyy tunnelmaa eri tavalla kuin kuvista: http://www.youtube.com/watch?v=AqzJRZcmaA0
